110.

"must tuntuu et meijän pitäs unohtaa tää koko juttu." Helvetti miten yks lause voi pilata koko illan ja tehdä paskan olon. Mulla ei oo enää sitä ihanaa tyttöä, joka sai mun olon tuntuun rakastetuks, joka sai mut onnelliseks. Kaikki syömishäiriömasennuspaska unohtu kun olin hänen kanssa. Oli edes hetken aikaa onnellinen olo. Ja tosiaan hän oli tehny selväks että pitää musta ja haluaa olla mun kanssa. Vittu. 
Mul on ihan sairaan paska olo koska oikeesti musta tuntu että hetket sen ihanuuden kanssa sai mut tunteen että kyllä kaikki vielä järjestyy. Mulla oli niin hyvä olla koska vihdoin joku hyväksy mut tälläsenä. 
Ytitin sitten kysellä että mikä mussa on vikana tai mitä oon tehny väärin... mutta enpä saanu vastausta. 
En usko sitä paskaa sanontaa että kaikille meille täällä on se yksi ja ainoa oikea. Ei se vaan mee niin.  Oon varmaan koko loppuelämäni sinkku. 

109.

Vittu mua ahdistaa! Äiti on alkanu kyttään mun jokaista liikettä ja tekemistä. En saa mennä kaupungille shoppaileen, koska äiti luulee että ahmin. Eihän se sitä suoraan sano mutta sillai että:" Et todellakaa mee kaupungille ku kuitenki ostaisit jotai syötävää." Vittu se kyylää mun syömisiä ja kommentoi jos syön sämpylää/pastaa/puuroo tms. mitä en yleensä syö. Mua vituttaa nii paljon se että äiti luulee et ahmin edelleen. 

Eikä mun isä yhtää paranna tilannetta ku joka hiton hetki se sanoo et:" katony mitä oot tehny ittelles. Palaat taas samaan vanhaan shaisseen" " Et enää käy ollenkaa salilla. Sä lihot tota menoo." 

Millon tää ahistus loppuu? Mun olo on täyspaska. 

107.

Mä oon tajunnu, ja nyt myöntäny ittelleni, että en mä hallitse tätä syömishäiriötä. Ei se minnekään kadonnut oo. Se on vaan muuttanu muotoaan, ahmimista ei oo, ja syön päivässä 400 kcal max, tai vastaavasti paastoon. Mua palelee, pyörryttää ja päätä särkee koko ajan. Oon koko ajan väsyny ja aamulla otan 4-5 kofeiinitablettia että pääsen ylös sängystä. 
Mä jotenkin oon kuvitellu tosi pitkään, et oon päässy eroon ssyömishäiriöst, mutta en mä oo..