105

Haluan vaan kuolla. Vittu tappakaa joku mut nyt. En muista millon on ollu näin paha ja epätoivonen olla. En toivo tällä hetkellä mitään muuta niin paljon kun kuolemaa. Mikä mua vaivaa? Mä oon tullu hulluks.
Kurkku on ihan paskana oksentamisesta ja huutamisesta. Oksensin 40 minuuttia vaikkei mitään oikeestaan tullu ulos,  kun en ollu mitää syönykkään. Halusin vaan sen pahan olon pois. Lisäks oon huutanu ja raivonnu tänää vittu keuhkot pihalle. 
Kaiken lisäks mä rikoin meidän pesukoneen koska revin sen kahvan väkisillä auki. Hakkasin ja potkin kaikkee. Vittu enkö mä pääse täst ikinä eroon. Oonko tullu lopullisesti hulluks? Olis varmaan parempi jos vielä saisin ahdistusta pois kunnon bulimiasessioilla mut ei ne tuo enää vittu mitää hyvää oloo. Nyt on vaan ääni ihan menny täst posliinijumalan halailusta ja oksentamisesta. Mua pelottaa, koska mä en oikeesti enää jaksa. Helvetti pelastakaa nyt joku mut. 

104.

En oo kauheesti puhunu mun painostani täällä numeroina. Oon pelänny että kuitenkin mä epäonnistun, tai että joku tuttu lukee tätä ja aattelee että:" haha vittu mikä läski.." 
Nyt oon kummiskin laihtunu vähän päälle 5 kg kahdessa viikossa. Varmasti suurinosa nesteitä mut silti tää tuo uutta motivaatiota laihtua lisää.  Päivän syömiset vaihtelee siinä 100-400 kalorin paikkeilla. 

103.

Mä oon ihan koukussa oksentamiseen.. Siitä tulee niin hyvä olo.  Ahmiminen on vaihtunu nyt paastoihin ja max. 500 kcal päivässä syömiseen, enkä edes tiedä minkä takia tää on nyt menny tälläseks.. Ehkä parempi vaan.. Liikunta on lisääntyny, eikä enää riitä normireeni salilla vaan mul on tietty kalorimäärä mikä on pakko aina saada kulutettua. Mulle liikunta on aina ollu pelkkää pakkoo, ja sitä että tietty kalorimäärä kuluu.. en vaan oo ikinä oppinu tykkään siitä.
Posliinijumalan halailu on melkeinpä ainut asia mikä auttaa ahdistukseen.. joskus tosin ei oo vatsassa edes mitään mitä oksentaa mutta rakastan sitä tunnetta kun tuntuu että kaikki saasta tulee ulos ja musta tulee taas puhdas. Rakastan jopa itse sitä oksentamista. Joskus ahmin ihan vaan sen takia että saan taas tuntee oksennusrefleksin:(  

102.

Mua ahdistaa.. taas! Joka helvetin suupalasta tulee kamala ahdistus ja tunne että oon pilannu tän päivän. Tänään oon syöny 1 dl rasvatonta raejuustoo, 60 g lohta ja keitetyn kananmunan.. Silti mua ahistaa tosi paljon! Pyörräillessä kulu kaloreita 350 ja vielä tuntuu että pitäs lähtee liikkumaa että saan kalorit varmasti kulutettua. 
Musta tuntuu jotenkin että kaikki mitä mä teen niin on väärin tai menee päin persettä.  Töissäkin tunnen itteni tosi huonoks.. 
Paino onneks laskee hyvin.  En tiedä missä vaiheessa tää on kääntyny tälläseks... ahmimista ei oikeestaan oo, enemmänkin liikuntaa ja vähän syömistä. 
Huomenna onneks taas moikkaamaan parhainta ponia, saan vähän ajatuksia muualle..

101.

 Tää on tosi outo tunne.. pari päivää on ollu nyt pitkästä aikaa aika hyviä! Ahistusta ei oo melkeinpä ollenkaan ollu, ja on tuntunu että vitsit ehkä tästä tulee sittenkin vielä jotain. Tietty syömishäiriöiset ajatukset on pyöriny päässä ja oon syöny vähän, mutta en oo oksentanu vaikka pari kertaa on mieli tehnyt. Samalla mua pelottaa tää olo, koska kummiski tää menee kohta ohi. Kohta tulee taas joku mikä mut romauttaa alas. Näinä parina päivänä mulla on ollu tosi kummallinen fiilis, tuntuu etten ansaitse onnea. Miks tällänen syömishäiriöinen paska nyt ansaitsis tuntea ittensä onnelliseks.. Onko mulla lupa tuntea edes hetken aikaa oloni hyväks? 
Paino putoo nyt tosi hyvin,siihen oon tyytyväinen:-) Toivottavasti tutut ei nyt lue tätä blogia ettei mua bustata, mut mä oon ottanu tavotteeks, että ens syksynä juoksen kokomaratonin 42 km.. ihan hullua. Pakko todistaa että mä pystyn siihen. 
Huomenna pääsen taas parin viikon tauon jälkeen moikkaamaan maailman parasta silkkiturpaa<3 Hepat on aivan parasta terapiaa ja mielialan kohottajaa! 
Tää parin päivän hyvä olo on ihan kummallista,enkä edes tiedä mistä tää tupsahti. En muistanu että se tuntuu näin hyvältä. Jos mun elämä olis tällästä joka päivä niin vitsi mä olisin taivaissa. Tää on muille ehkä normaalia elämää, mutta mulle tää tuntuu ihan spesiaalilta. 
Toivottavasti mä vielä joskus tervehdyn, koska näinä kahtena päivänä syömishäiriö ei oo sanellu mun tekemisiä, vaan oon ite salille ollessani esimerkiks lopettanu sillon kun kroppa ei enää jaksa, oon juonu pari lasillista omenamehua, mikä on mulle kiellettyä, mutta siitä ei silti tullu morkkista (ainakaan mitään kamalan suurta:D), lisäks mä lähdin kaupungille t-paidassa (!!). En oo pitäny julkisesti t-paitaa sitten varmaan 6- luokan jälkeen koska häpeen itteeni niin paljon.En tiedä mistä yhtäkkiä tällänen hyvä kaks päivää tuli mutta vitsit huikeeta jos voisin joskus elää tällästä elämää ettei tarvis aina kuunnella pääkopassa huutavaa syömishäiriö mörköö. 

100.

Vittu mä en jaksa enää. Isä haukkuu koko ajan.  "Susta tulee kohta 100 kilonen ku vaan masentuneena kaiket päivät makaat sängyssä", " Kato siskostas mallia kuinka hoikka ja hyvinvoiva se on, oisit säki sellanen.", " EI SUN KUNTO VIELÄ RIITÄ puol maratonille." 
Toi viimenen kommentti varsinkin pisti vituttaa koska oon kumminki sen vuosi sitten juossut. Mä tiedän että tää bulimia on pilannu mun elämän eikä oo enää voimia henkisesti eikä oikee fyysisestikää joskus harrastaa liikuntaa/tehdä mitään ylimäärästä kaiken pakollisen lisäks. Ainut mihin mun voimat tällä hetkellä riittää on töissä käynti. Neljän kofeiinitabletin voimalla aamu lähtee edes jotenkuten käyntiin  ja töistä tullessani oon niin väsyny henkisesti ainakin että on vaan pakko maata sängyssä kun en muuhun kykene. Helvetti. 
Mua ahdistaa tosi paljon noi isän kommentit koska MÄ oon ainut kelle se niitä latelee.. Siskoo ja äitiä se vaan vittu kehuu koko ajan. MIKS JUST MÄ. mikä mussa on vikana. tai no paljonkin... oon läski,  ällöttävä paska. 

99.

Pää hajoo ihan kohta. Tää ahdistus on ihan sietämätöntä. Mä en oikeesti jaksa enää.  En edes tiedä mikä mua aahistaa mut tuntuu että mä kuolen tähän.  Kaikki käsittelemättömät  asiat kasaantuu isoks ppyöremyrskyks mun päässä enkä mä enää selviä.  Haluun vaan kuolla. En enää edes tiedä uskonko että voin ikinä parantua tästä paskasta. Toivottavasti mä selviän tästä yöstä.

98.

Mua vituttaa niin paljon tollanen asenne! Törmään tohon samaan kavereissa ja perheenjäsenissä. Mun äiti sano tässä just yks päivä yhdestä meidän syömishäiriöisestä tutusta että:'' Taitaa se olla jo päässy eroon siitä anoreksiasta koska se ei oo enää laiha.'' Mä siis tiedän et sillä kyseisellä tutulla on helvetin vaikeeta vieläkin..  Saatana mulla meni hermo. Toi ajatus on ihan typerä ettei muka vois olla syömishäiriötä jos ei ole laiha. 

Sit yks mun kaveri, joka tietää tästä syömishäiriöpaskasta niin sanoo mulle toistuvasti että:'' Hei noni, miten voi olla noin vaikeeta tulla mun kanssa mäkkäriin/raxiin/pizzalle ym. Syö vaan vähän.''

Tai niinkun yks sano mulle että: '' Ai sulla bulimiaa, mikset sä sitten ole laiha.''

Noi kommentit satuttaa, vaikkei niitä tuu ajatelleeks varmastikaa..

97.

Tää sairas ahdistus ja itsetuhoset ajatukset vaan jatkuu ja jatkuu.. Helvetin paha olla. En edes tiedä mikä mua ahdistaa mut tää olo on ihan sietämätöntä. Mun perheenjäsenet taas vaan haukkuu ja mollaa mua. " Sä et pysty mihinkää yksin", " Noni hei keskity ny!!" " Onnee sulle vaa elämääs ku et mitään osaa tehdä." " Et sä voi omaan kämppään muuttaa ku et huolehdi paskaakaan mistään." +kaikki lukuisat läskikommentit. 
Jos ne vaa tietäs millast mun jokapäivänen elämä on... salailua, valheita ja helvetin kamalaa ahdistusta. 
Syömisen osalta kaikki menee päin vittua. Ahmiminen alko taas eikä loppua näy. Paino nyt onneks putoo oksentamisen takia mutta tää rahanmeno on järkyttävää. 
Eilen oli niin noloa  kun olin tallilla ja yleisessä vessassa siellä sitten halailin posliinijumalaa. Olin tainnu juoda vähän liikaa limsaa, joten hirvee ääni kuulu mun kurkusta ja joku mamma siinä sitten totes kaverilleen että:" oho jollain taitaa olla vähän paha olo." Luikin siinä sitten vähin äänin paikalta pois. Helvetti mua nolotti sen jälkeen. Tälläsinä hetkinä toivon ettei mulla oliskaan koko bulimiaa..