119.

Tasan 10 vuotta. On kulunut 10 vuotta aikaa siitä, kun ensimmäisen kerran koin turvattomuutta ja pelkoa. Sen matkan piti olla kiva lomamatka, jolla vietettäisiin kivat synttärit. Lomakohde, mikä olisi täynnä ihanaa ruokaa ja upeita rantoja. Ei meistä kukaan arvannut, että mitään tällästä vois tapahtua. 
Kello oli noin 8 Thaimaan aikaa, kun kuulu ja tuntu maanjäristys. Vielä sillonkaan kukaan meidän perheestä ei oikein osannut aavistaa tulevasta. Noin tunti sen jälkeen kaikki oli täyttä kaaosta. Pelkoa, epätoivoa, tuskaa.. Vaikka mä olin vasta 8 vuotias, mä tajusin ja tunsin ihmisten hädän.  
Meidän hotelli oli onneks hieman kauempana rannasta, joten se säästyi ehjänä. Muistan silti sen, kun hotellin aulaan tulvi vettä ja muovituoleja. 
Siinä taisi mennä useampi tunti, kun meidän hotellista tehtiin evakuointikeskus. Siinä hetkessä mun kuvitelmani turvallisuudesta hävisi, ja aloin pelätä. Pelkäsin haavoittuneita ja loukkaantuneita ihmisiä, pelkäsin että vielä tulee toinen aalto ja me kuollaan.  Mä ajattelin että me kuollaan sinne, eihän tälläsestä voi selvitä. Sitä pelkoa, epätoivoisuutta, mutta myöskin samalla kiitollisuutta ei osaa oikein kuvailla. Muistan jo silloin miettineeni, että MIKSI minä. Miks just minä ja mun perhe selvittiin. 
Mun synttäripäivänä vai olikohan sitä seuraavana me lennettiin kotiin. Se kone oli joku sairaalakone, ihmisiä hoidettiin ja leikattiin siis koneessakin. Muistan ikuisesti sen bussimatkan hotellilta lentokentälle , kun mun ja äidin vieressä istui pieni tyttö ja sen vieressä luultavasti hänen äitinsä. Sillä tytöllä ei ollut toista jalkaa, koska ilmeisesti oltiin jouduttu amputoimaan, ja äidillä ei ollut muutaku viltti päällä. Tosiaan vaikka mä olin niin nuori, niin näin sen tuskan ja epätoivon mikä niillä oli. 
Kun sitten saavuttiin Helsinkiin, näky lentokentällä oli murskaava. Ihmiset itki, toiset helpotuksesta ja siitä että näki omaisensa. Oli myös paljon niitä ketkä tuli yksin, ja oli menettäneet läheisensä. 
Vielä monia monia vuosia tän jälkeen, mulla tosiaan päälimmäinen ajatus oli se, että minkä takia me selvittiin. Se oli niin pienestä kiinni. Jos oltais 10 minuuttiakin aiemmin lähdetty rannalle, niin ei oltais selvitty. Sen jälkeen mä paljon mietin jumalaa ja sen olemassa oloa. Ajattelin, että pakkohan tälle on joku syy olla. Mä en vieläkään osaa sanoo, uskonko jumalaan, mutta mua mietityttää että miks helvetissä mä olen vielä elossa. Mulle on tapahtunu aika paljon juttuja, johon olisin voinu kuolla, ja silti oon vielä täällä.
Jotenkin kun on 10 vuotta tsunamista kulunu, niin tää saa mut ajattelemaan. Ajattelen, että munhan pitäis olla valtavan kiitollinen että mä ja mun perhe selvittiin. Aina kun mä tätä asiaa tuun miettineeksi, niin muut murheet tuntuu niin pieniltä. Monta kertaa mietin sitäkin, että mitä jos olisin menettänyt mun perheen. Mitä jos oltaiskin oltu rannalla aallon iskiessä.  Tää on mulle itelle tosi henkilökohtanen aihe, josta en oo oikeen puhunu kellekään ja mikä on jääny vähän käsittelemättä. Harva kaverikaan tästä tietää.  Musta kuitenkin tuntu, että on pakko saada kirjottaa tästä. 

 

118.

117.

Vittu mulla hajoo pää. 2 vkoo oon ollu saikulla ja joka päivä päässä huutaa vaan se ajatus että:" pakko päästä ahmimaan." 
Mä en pääse millään tästä ajatuksesta eroon ja mä jopa näin eilen unta että pääsin ahmimaa. Mitä vittua mä teen. Mä sekoon kohta jos en saa ahmia! 
Millon ja miks must on tullu tällänen itsekuriton paska. 

116.

Mä en tiedä mitä mä teen. 2 kk tuli saikkua ja lantion murtuma. En tiedä miten mä kestän ilman mulle rakasta ponia niin pitkään. Mitä vittua mä teen.  En tiedä yhtään millon tuun seuraavan kerran postaileen. Ahdistaa, vituttaa, en kestä enää vittu.

115.

Vittu miks just nyt... Miks kaikki kaatuu aina päälle samaan aikaan. Menin sitten eilen tippumaa ponin selästä. Kavion jälki lantiossa ja saatallinen kipu. Lääkäristä sain hyviä särkylääkkeitä ja mikä vituttavinta - viikon sairaslomaa töistä ja 2 viikkoa ratsastuskieltoa. Mitä helvettiä mä teen. Mulla on korkee kipukynnys ja silti tää kipu on ihan kamala. Vaikka nää lääkkeet on tehokkaita niin ne saa mut silti voimaan tosi pahoin. Eihän tää 2 viikkoo todellisuudessa pitkä aika oo, koska olis voinu käydä paremminkin, mutta silti. Mulla on kasvanu niin suuri luottamus ja side siihen ihanaan poniin etten voi edes kuvailla. 

114.

Vihdoin jaksoin taas pitkästä aikaa tulla postaamaan.. Mun olo on nyt fyysisesti ja henkisesti ollu pitkään jo tosi paska. Ahmiminen on päivittäistä ja joskus ahmin monia kertoja päivässä. Joka paikkaa särkee, mikään ruoka ei enää pysy jatkuvan oksentelun takia oikein sisällä, sormet ja joka vitun paikka on ihan turvoksissa. Hampaat paskana.. 
Psyykkisesti oon ihan paskana. En jaksa enää.
Lisäks mä joudun luopumaan mulle tosi tärkeestä ponikaverista. Se poni on ollu mulle tajuttoman tärkee. Se on ajoittain kohentanu mun mielialaa paljonkin ja nyt joudun luopumaan siitä:( Mä en tiedä mitä teen..
Ainut hyvä asia kaiken tän paskan keskellä on se, että vihdoin tasa-arvonen avioliittolaki hyväksyttiin. Tää asia merkkaa mulle tosi paljon, koska tiedän että pääsen jossain kohti naimisiin rakastamani ihmisen kanssa. En tosin tiedä jaksanko odottaa niin pitkään. Jaksanko odottaa niin pitkään että paranen.. Epäilen. 

 

113

Mä oon ihan loppu... Sain just tietää että mulle yks tosi läheinen ihminen on sairastunu vakavasti. Tai no varmasti jo pidemmän ajan kuluessahan tää on tapahtunu. Mua pelottaa että joku tuttu bustaa mut.. 
Se mun läheinen irtisanoo ittensä töistä kun ei enää jaksa, pelkään että hän käyttää lääkkeitä väärin ja että vielä jossain vaiheessa jää niihin koukkuun. Oonhan mä tienny että sillä on tosi vaikeeta mut en mä tälläsestä oo tienny todellakaan.  
Mua ahistaa tää kun en tiedä miten mä enää ite jaksan. Ehkä kaikkia ei vaan oo tarkotettu selviämään..

112.

Ahistaa.. oon syöny tänään aivan liikaa. Aamupalan skippasin, kuten joka päivä, mutta kello on vasta kaks ja pään sisällä ääni huutaa että:'' saatanan paska miks söit.'' Bataattia n. 100 g, kanafileen 120 g, kaks ruisnappia, ja sit vielä n. 1 cm palan kakkua. Yäk!! 
Oon nyt tässä taistellu sen ajatuksen kanssa että oksennanko vai enkö. Miks mä oon tällänen syömishäiriöinen paska. Miksen vaan vois nauttia hyvästä ruuasta, jonka äiti on vaivalla tehny. Mä tiedän että tää päättyy joko siihen, että mä oon taas halailemassa posliinijumalaa, tai sit vaihtoehtosesti vaan ahdistun lisää ja ahmin vielä enemmän ja olo on ihan kamala. 
Mua ahdistaa kun valmistun keväällä ja mulle pidetään valmistujaiset vaikken edes haluais.. En mä voi tälläsenä läskinä sinne mennä.. Mun on aivan pakko laihtua. Haluan näyttää että mä pystyn edes johonkin.  Oon vaan heikko itsekuriton paska. 

 

111.

Täällä taas.. mun olo vaan on pahentunu koko ajan. Ahistus lisääntyy, ja bulimia on palannu takas. Mun elämä pyörtii ainoastaan ahmimisen oksentelun ja paastojen välillä. Nyt lähiaikoina mun mielessä on pyöriny melkeinpä päivittäin itsemurha. Ahmimismäärät on tällä hetkellä aivan tajuttomat ja rahat ei enää meinaa riittää mihinkään tarpeelliseenkaan tai edes bensaan/laskuihin.. 
Lisäks mua ahistaa se, kun työkaverit on huomannu mun viiltelyn. Ne kysy että viiltelenkö ja mä vaan kielsin kaiken.. eipä näyttäny uskovan. 
Joka päivä mä melkeinpä ajattelen itteni tappamista tai ainakin vahingoittamista. Se tunne kun terä uppoo ihoon, on jotain niin koukuttavaa:( 
Mua ahistaa se, että oon näin paska kaikessa. Oon paska tytär ja paska työntekijä. Mun pitäs valmistua kohta mutta en mä osaa tehdä mitään.
Oon huono tytär kun oon tällänen adhd bulimikko lesbo paska. Tolta musta tuntuu. Mun sisko on täydellinen, elämä kuosissa, hoikka, urheilullinen, hyvä koulussa, jaksaa pitää huolta ulkonäöstään.. Tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka.  Miks mä oon se joka on heikko ja musertuu palasiks kun tulee vaikeeta. Saatana. Mä haluun apua. Mä haluun tästä paskasta eroon. En jaksa enää.

110.

"must tuntuu et meijän pitäs unohtaa tää koko juttu." Helvetti miten yks lause voi pilata koko illan ja tehdä paskan olon. Mulla ei oo enää sitä ihanaa tyttöä, joka sai mun olon tuntuun rakastetuks, joka sai mut onnelliseks. Kaikki syömishäiriömasennuspaska unohtu kun olin hänen kanssa. Oli edes hetken aikaa onnellinen olo. Ja tosiaan hän oli tehny selväks että pitää musta ja haluaa olla mun kanssa. Vittu. 
Mul on ihan sairaan paska olo koska oikeesti musta tuntu että hetket sen ihanuuden kanssa sai mut tunteen että kyllä kaikki vielä järjestyy. Mulla oli niin hyvä olla koska vihdoin joku hyväksy mut tälläsenä. 
Ytitin sitten kysellä että mikä mussa on vikana tai mitä oon tehny väärin... mutta enpä saanu vastausta. 
En usko sitä paskaa sanontaa että kaikille meille täällä on se yksi ja ainoa oikea. Ei se vaan mee niin.  Oon varmaan koko loppuelämäni sinkku. 

109.

Vittu mua ahdistaa! Äiti on alkanu kyttään mun jokaista liikettä ja tekemistä. En saa mennä kaupungille shoppaileen, koska äiti luulee että ahmin. Eihän se sitä suoraan sano mutta sillai että:" Et todellakaa mee kaupungille ku kuitenki ostaisit jotai syötävää." Vittu se kyylää mun syömisiä ja kommentoi jos syön sämpylää/pastaa/puuroo tms. mitä en yleensä syö. Mua vituttaa nii paljon se että äiti luulee et ahmin edelleen. 

Eikä mun isä yhtää paranna tilannetta ku joka hiton hetki se sanoo et:" katony mitä oot tehny ittelles. Palaat taas samaan vanhaan shaisseen" " Et enää käy ollenkaa salilla. Sä lihot tota menoo." 

Millon tää ahistus loppuu? Mun olo on täyspaska. 

107.

Mä oon tajunnu, ja nyt myöntäny ittelleni, että en mä hallitse tätä syömishäiriötä. Ei se minnekään kadonnut oo. Se on vaan muuttanu muotoaan, ahmimista ei oo, ja syön päivässä 400 kcal max, tai vastaavasti paastoon. Mua palelee, pyörryttää ja päätä särkee koko ajan. Oon koko ajan väsyny ja aamulla otan 4-5 kofeiinitablettia että pääsen ylös sängystä. 
Mä jotenkin oon kuvitellu tosi pitkään, et oon päässy eroon ssyömishäiriöst, mutta en mä oo..

105

Haluan vaan kuolla. Vittu tappakaa joku mut nyt. En muista millon on ollu näin paha ja epätoivonen olla. En toivo tällä hetkellä mitään muuta niin paljon kun kuolemaa. Mikä mua vaivaa? Mä oon tullu hulluks.
Kurkku on ihan paskana oksentamisesta ja huutamisesta. Oksensin 40 minuuttia vaikkei mitään oikeestaan tullu ulos,  kun en ollu mitää syönykkään. Halusin vaan sen pahan olon pois. Lisäks oon huutanu ja raivonnu tänää vittu keuhkot pihalle. 
Kaiken lisäks mä rikoin meidän pesukoneen koska revin sen kahvan väkisillä auki. Hakkasin ja potkin kaikkee. Vittu enkö mä pääse täst ikinä eroon. Oonko tullu lopullisesti hulluks? Olis varmaan parempi jos vielä saisin ahdistusta pois kunnon bulimiasessioilla mut ei ne tuo enää vittu mitää hyvää oloo. Nyt on vaan ääni ihan menny täst posliinijumalan halailusta ja oksentamisesta. Mua pelottaa, koska mä en oikeesti enää jaksa. Helvetti pelastakaa nyt joku mut. 

104.

En oo kauheesti puhunu mun painostani täällä numeroina. Oon pelänny että kuitenkin mä epäonnistun, tai että joku tuttu lukee tätä ja aattelee että:" haha vittu mikä läski.." 
Nyt oon kummiskin laihtunu vähän päälle 5 kg kahdessa viikossa. Varmasti suurinosa nesteitä mut silti tää tuo uutta motivaatiota laihtua lisää.  Päivän syömiset vaihtelee siinä 100-400 kalorin paikkeilla. 

103.

Mä oon ihan koukussa oksentamiseen.. Siitä tulee niin hyvä olo.  Ahmiminen on vaihtunu nyt paastoihin ja max. 500 kcal päivässä syömiseen, enkä edes tiedä minkä takia tää on nyt menny tälläseks.. Ehkä parempi vaan.. Liikunta on lisääntyny, eikä enää riitä normireeni salilla vaan mul on tietty kalorimäärä mikä on pakko aina saada kulutettua. Mulle liikunta on aina ollu pelkkää pakkoo, ja sitä että tietty kalorimäärä kuluu.. en vaan oo ikinä oppinu tykkään siitä.
Posliinijumalan halailu on melkeinpä ainut asia mikä auttaa ahdistukseen.. joskus tosin ei oo vatsassa edes mitään mitä oksentaa mutta rakastan sitä tunnetta kun tuntuu että kaikki saasta tulee ulos ja musta tulee taas puhdas. Rakastan jopa itse sitä oksentamista. Joskus ahmin ihan vaan sen takia että saan taas tuntee oksennusrefleksin:(  

102.

Mua ahdistaa.. taas! Joka helvetin suupalasta tulee kamala ahdistus ja tunne että oon pilannu tän päivän. Tänään oon syöny 1 dl rasvatonta raejuustoo, 60 g lohta ja keitetyn kananmunan.. Silti mua ahistaa tosi paljon! Pyörräillessä kulu kaloreita 350 ja vielä tuntuu että pitäs lähtee liikkumaa että saan kalorit varmasti kulutettua. 
Musta tuntuu jotenkin että kaikki mitä mä teen niin on väärin tai menee päin persettä.  Töissäkin tunnen itteni tosi huonoks.. 
Paino onneks laskee hyvin.  En tiedä missä vaiheessa tää on kääntyny tälläseks... ahmimista ei oikeestaan oo, enemmänkin liikuntaa ja vähän syömistä. 
Huomenna onneks taas moikkaamaan parhainta ponia, saan vähän ajatuksia muualle..

101.

 Tää on tosi outo tunne.. pari päivää on ollu nyt pitkästä aikaa aika hyviä! Ahistusta ei oo melkeinpä ollenkaan ollu, ja on tuntunu että vitsit ehkä tästä tulee sittenkin vielä jotain. Tietty syömishäiriöiset ajatukset on pyöriny päässä ja oon syöny vähän, mutta en oo oksentanu vaikka pari kertaa on mieli tehnyt. Samalla mua pelottaa tää olo, koska kummiski tää menee kohta ohi. Kohta tulee taas joku mikä mut romauttaa alas. Näinä parina päivänä mulla on ollu tosi kummallinen fiilis, tuntuu etten ansaitse onnea. Miks tällänen syömishäiriöinen paska nyt ansaitsis tuntea ittensä onnelliseks.. Onko mulla lupa tuntea edes hetken aikaa oloni hyväks? 
Paino putoo nyt tosi hyvin,siihen oon tyytyväinen:-) Toivottavasti tutut ei nyt lue tätä blogia ettei mua bustata, mut mä oon ottanu tavotteeks, että ens syksynä juoksen kokomaratonin 42 km.. ihan hullua. Pakko todistaa että mä pystyn siihen. 
Huomenna pääsen taas parin viikon tauon jälkeen moikkaamaan maailman parasta silkkiturpaa<3 Hepat on aivan parasta terapiaa ja mielialan kohottajaa! 
Tää parin päivän hyvä olo on ihan kummallista,enkä edes tiedä mistä tää tupsahti. En muistanu että se tuntuu näin hyvältä. Jos mun elämä olis tällästä joka päivä niin vitsi mä olisin taivaissa. Tää on muille ehkä normaalia elämää, mutta mulle tää tuntuu ihan spesiaalilta. 
Toivottavasti mä vielä joskus tervehdyn, koska näinä kahtena päivänä syömishäiriö ei oo sanellu mun tekemisiä, vaan oon ite salille ollessani esimerkiks lopettanu sillon kun kroppa ei enää jaksa, oon juonu pari lasillista omenamehua, mikä on mulle kiellettyä, mutta siitä ei silti tullu morkkista (ainakaan mitään kamalan suurta:D), lisäks mä lähdin kaupungille t-paidassa (!!). En oo pitäny julkisesti t-paitaa sitten varmaan 6- luokan jälkeen koska häpeen itteeni niin paljon.En tiedä mistä yhtäkkiä tällänen hyvä kaks päivää tuli mutta vitsit huikeeta jos voisin joskus elää tällästä elämää ettei tarvis aina kuunnella pääkopassa huutavaa syömishäiriö mörköö. 

100.

Vittu mä en jaksa enää. Isä haukkuu koko ajan.  "Susta tulee kohta 100 kilonen ku vaan masentuneena kaiket päivät makaat sängyssä", " Kato siskostas mallia kuinka hoikka ja hyvinvoiva se on, oisit säki sellanen.", " EI SUN KUNTO VIELÄ RIITÄ puol maratonille." 
Toi viimenen kommentti varsinkin pisti vituttaa koska oon kumminki sen vuosi sitten juossut. Mä tiedän että tää bulimia on pilannu mun elämän eikä oo enää voimia henkisesti eikä oikee fyysisestikää joskus harrastaa liikuntaa/tehdä mitään ylimäärästä kaiken pakollisen lisäks. Ainut mihin mun voimat tällä hetkellä riittää on töissä käynti. Neljän kofeiinitabletin voimalla aamu lähtee edes jotenkuten käyntiin  ja töistä tullessani oon niin väsyny henkisesti ainakin että on vaan pakko maata sängyssä kun en muuhun kykene. Helvetti. 
Mua ahdistaa tosi paljon noi isän kommentit koska MÄ oon ainut kelle se niitä latelee.. Siskoo ja äitiä se vaan vittu kehuu koko ajan. MIKS JUST MÄ. mikä mussa on vikana. tai no paljonkin... oon läski,  ällöttävä paska. 

99.

Pää hajoo ihan kohta. Tää ahdistus on ihan sietämätöntä. Mä en oikeesti jaksa enää.  En edes tiedä mikä mua aahistaa mut tuntuu että mä kuolen tähän.  Kaikki käsittelemättömät  asiat kasaantuu isoks ppyöremyrskyks mun päässä enkä mä enää selviä.  Haluun vaan kuolla. En enää edes tiedä uskonko että voin ikinä parantua tästä paskasta. Toivottavasti mä selviän tästä yöstä.

98.

Mua vituttaa niin paljon tollanen asenne! Törmään tohon samaan kavereissa ja perheenjäsenissä. Mun äiti sano tässä just yks päivä yhdestä meidän syömishäiriöisestä tutusta että:'' Taitaa se olla jo päässy eroon siitä anoreksiasta koska se ei oo enää laiha.'' Mä siis tiedän et sillä kyseisellä tutulla on helvetin vaikeeta vieläkin..  Saatana mulla meni hermo. Toi ajatus on ihan typerä ettei muka vois olla syömishäiriötä jos ei ole laiha. 

Sit yks mun kaveri, joka tietää tästä syömishäiriöpaskasta niin sanoo mulle toistuvasti että:'' Hei noni, miten voi olla noin vaikeeta tulla mun kanssa mäkkäriin/raxiin/pizzalle ym. Syö vaan vähän.''

Tai niinkun yks sano mulle että: '' Ai sulla bulimiaa, mikset sä sitten ole laiha.''

Noi kommentit satuttaa, vaikkei niitä tuu ajatelleeks varmastikaa..

97.

Tää sairas ahdistus ja itsetuhoset ajatukset vaan jatkuu ja jatkuu.. Helvetin paha olla. En edes tiedä mikä mua ahdistaa mut tää olo on ihan sietämätöntä. Mun perheenjäsenet taas vaan haukkuu ja mollaa mua. " Sä et pysty mihinkää yksin", " Noni hei keskity ny!!" " Onnee sulle vaa elämääs ku et mitään osaa tehdä." " Et sä voi omaan kämppään muuttaa ku et huolehdi paskaakaan mistään." +kaikki lukuisat läskikommentit. 
Jos ne vaa tietäs millast mun jokapäivänen elämä on... salailua, valheita ja helvetin kamalaa ahdistusta. 
Syömisen osalta kaikki menee päin vittua. Ahmiminen alko taas eikä loppua näy. Paino nyt onneks putoo oksentamisen takia mutta tää rahanmeno on järkyttävää. 
Eilen oli niin noloa  kun olin tallilla ja yleisessä vessassa siellä sitten halailin posliinijumalaa. Olin tainnu juoda vähän liikaa limsaa, joten hirvee ääni kuulu mun kurkusta ja joku mamma siinä sitten totes kaverilleen että:" oho jollain taitaa olla vähän paha olo." Luikin siinä sitten vähin äänin paikalta pois. Helvetti mua nolotti sen jälkeen. Tälläsinä hetkinä toivon ettei mulla oliskaan koko bulimiaa.. 

96.

Itsemurha-ajatukset ja itsetuhosuus pyörii päässä kaiken aikaa. On niin paha olla että haluan vaan viiltää koko kroppani palasiks. En mä enää kauaa jaksa tätä paskaa. Syömisten kanssa menee hyvin, paino vaan ahdistaa kun en oo viikkoon päässy vaa'alle. Tänään viel onneks pääsen käymää vaa'alla ja toivotaan että paino on tippunu. 
Mulla on kamalan paha olo koko ajan fyysesti ja psyykkisesti. Pyörryttää, paleltaa, oksettaa, lihakset kramppaa, päätä särkee.. Olo tuntuu helvetin ylivilkkaalta kun ahistaa näin paljon!  Mä en oo syöny tänään mitään, ja koitan jatkaa ainakin nyt tän viikonlopun samalla linjalla. Vittu mustahan tulee vielä laiha. Pikku hiljaa tosin alkaa tuntua siltä että mun aikani kohta on täällä ohi..

95.

Mä haluan vaan tappaa itseni!! Oon hetken välttyny tältä ajatukselta ja nyt se taas puskee päälle helvetin voimakkaana. Vittu miks nyt kun oon lomalla. Oon siis ulkomailla,  pienessä hotellihuoneessa perheen kanssa.  Ei mitään paikkaa missä pääsen pakoon omia ajatuksiani, ei mitään paikkaa missä pääsisim salassa satuttamaan itteni. Tää kaikki purkautuu kamalana vihana. Tekee mieli hakkaa kaikki paskaks ja repiä pää irti ja viillellä kroppa verille. Tolta musta tuntuu. Koko päivän oon miettiny itsemurhaa... mä jo sieluni silmin näin itseni kuristuneena ja hirttäytyneenä kaulahuiviin ( vittu tiedän miten typerä mielikuva mutta sairas mieli keksii kaikenlaista.)  

94.

Paino on pudonnu hyvää vauhtia. -2.6 kg eilisestä illasta! Ahdistus vaan lisääntyy ihan törkeesti painon pudottessa. Silti vaan on pakko vaan pilata oma kroppa oksentamisella, paastoilla ja diureeteilla. Haluan silti laihtua keinolla millä hyvänsä. Aivan pakko. Lähen ens viikoks ulkomaille ja toivon että paino putoo siellä paljon. Kävelyä ainakin tulee paljon! 

+ajattelin tehdä kysymyspostauksen. Kysymyksiä siis vaan tulemaan jos sellasia löytyypi.

93.

Mä en jaksa enää.. Helvetin syömishäiriö! Mun "elämä" on pelkkää paskaa ja valehtelua. Käytän kaiken aikani ja päiväni siihen että suunnittelen missä, millon ja millä rahalla voin ahmia. Käytän kaiken voimani siihen että piilottelen tekojani.. Musta on tullu liian hyvä valehtelija. Oon ihan poikki.  Mun elämässä ei oo enää mitää sisältöö. Mä lähden neljän kofeiinitabletin voimin töihin, ja kun sieltä tuun mä ahmin, meen halaan posliinijumalaa ja nukahdan saman tien. Sitten kun herään on helvetin paha olla ja joka paikkaa särkee. Saatana. Millon mun elämästä on tullu tällästä etten enää hallitse tätä. 

Mä teen kaikkeni jotta saan ahmittavaa. Aivan mitä vaan. Tää ahmiminen on ihan helvetillistä! Leuat on aivan kipeet nopeesta ahmimisesta ja silti on vaan jatkettava kunnes nukahtaa. Mua pelottaa aivan saatanasti. Ensimmäistä kertaa pelkään, et mä paljastun.  En mä osaa tätä enää salaa. Tää sanelee mun jokaikisen päivän. Mä valehtelen mun läheisilleni kaikesta. Koko ajan.

92.

Mua pelottaa.. Nyt voin rehellisesti sanoo että oon peloissani.. Bulimian fyysiset vaikutukset painaa päälle.. Tätä on jatkunu jo tosi pitkään. Huono olo ja mahakipu jos syön/juon vähänkin jotain, kamalat lihaskrampit käsissä ja jaloissa, pyörtyily, ruoka nousee automaattisesti ylös.. Tätä listaa vois vielä jatkaa. 
Ensimmäistä kertaa mä pelkään, että mä kuolen tähän bulimiaan. Toisaalta - miks mä pelkään? Mähän tahdon ajoittain kuolla. Tää on niin ristiriitasta. Pelottaa.

ps. postausideoita saa heittää jos sellasia löytyy.

91.

Mä hukun tähän ahistukseen. En pysty syömään koska tää ahdistus tuntuu niin voimakkaana koko kropassa. Ulkona paistaa aurinko ja on lämmin ja mä makaan pimeessä peiton alla sängyssäni, koska haluun vaan päästä täältä pois. En pysty tekeen enää mitään. Voimat ei vaan riitä enää mihinkää ja haluun paeta sitä kaikkee mitä ennen pystyin tekeen. Nykyään mun elämä on vaan sitä että herään aamulla ja sinnittelen töissä jonka jälkeen lösähdän ahdistuneena sängylle. Tää on niin kummallinen tunne kun ahmimishalun sijaan mua ahistaa niin paljon että rintaa sattuu ja en pysty syömään vaikka on nälkä ja pyörryttää. Oon entistä vakuuttuneempi siitä että mun aikani on täällä kohta ohi. 

90.

Tää päivä on ollut ihan helvetillinen ja kamalan raskas! Aamulla alotin ahmimalla aamiaisbuffassa croissantteja, nakkeja, lihapullia ym. paskaa. Noiden välissäkin pari kertaa tuli posliinijumalaa halailtua. Noh.. päätin sitten että kun kerran pistin heti kaiken paskaks nii jatketaa sit kunnolla.. Helvetisti sipsiä ja jäätelöö...
Iltapäivällä 550 g nugetteja ja purkillinen majoneesia. Tätä samaa on nyt jatkunu iltaan asti. Ahdistaa vaan yhä edelleen aivan saatanasti. Äsken meni litra jäätelöö.. Nyt on jo niin kamala olo että nukahdan kohta näitten hiilarimättöjen takia..
En tiedä MIKSI mä kerron tänne näin yksityiskohtasesti mun ahmimisista koska pelottaa että joku tuttu lukee tätä.... Pakko vaan päästä purkautumaan.. Noista tän päivän ahmimista jäi varmasti jotain puuttumaan kun niin tuhottomasti muhun uppos.  Saldona tältä päivältä tili melkein tyhjänä, ahdistus siitä miten pärjään seuraavaan palkkaan asti. Ainut hyvä asia on se että oksentelun ja diureettien ansiosta paino on -100 g vähemmän kun aamulla.
Rehellisesti sanottuna mä en tiedä kauanko mä enää jaksan... voi olla että kohta tulee lopullisesti seinä vastaan. TÄÄ AHDISTUS EI HELLITÄ SAATANA SITTEN IKINÄ.

89.

Täällä taas... väsyneenä, ahdistuneena ja elämänhalun kadottaneena. Millon tää paska loppuu. En vaan tiedä miten jaksan enää. Ei oo enää mitää kontrollia.. 

88.

Oon menettäny kontrollin ihan kaikkeen, enkä jaksa enää.  En tiedä yhtään millon seuraavan kerran postaan mutta en vaan jaksa enää. Mun voimat loppuu ihan just. PELASTAKAA joku mut tästä paskasta:(!!

87.

Nyt on sitten pridekulkue ja leimarit takana päin ja oli aivan huippua! Ensimmäistä kertaa uskaltauduin kulkueeseen mukaan. Kerrankin tunsin kuuluvani johonkin porukkaan.
Mutta siinäpä ne hyvät uutiset sitten olikin. Muuten on menny ihan päin persettä. Näytän ihan kamalalta norsulta ja joka paikka turvoksissa. Tänään koko päivä on menny vaan oksentamisessa. Pakko laihtua. Lisäks ahdistaa tajuttomasti tää, että mä olen vieläkin kaapissa. Saatana. Mun pää hajoo kun joudun vaan salaileen tätä. En saa varmaan edes tyttöystävää tälläsenä kamalana ihrakasana. 

  tällä hetkellä tuntuu just tolta

86.

Miten voi olla näin paha olla. Tuun hulluks ihan kohta. Näytän oikeesti valehtelematta 100 kiloselta. Paino onneks -300 g oksentelun jälkeen. Äsken meni vielä 15 laksaa. En tiedä millon nää mun kulissit kaatuu. Kuinka kauan jaksan vielä esittää aina pirteetä ja ilosta kuntoilua rakastavaa tehotyttöö. Kohta alkaa voimat oikeesti loppumaan. En mä oo sitä miltä mä näytän. En oo pirtee luonnostaan vaan lukusien kofeiinitablettien voimasta,  ja mä vihaan liikuntaa. Helvetti mä sitten vihaan sitä. Likkojen lenkillekin lähdin sen takia, että halusin näyttää olevani porukkani paras. Ja niinhän mä olinkin... mutta silti. Pakkopullaa tää kaikki on.

85.

 

RAKKAUS ♥

84.

Likkojen lenkki juostu +30 asteen helteessä ja kulutus oli mukavat 800 kcal!!:) On kyl ollu ihan hyvä päivä tänää. Söin ja join liian vähän ennen juoksua joten meinasin pari kertaa pyörtyä kun oli niin kuuma ja jano. 
Oon kyl tosi tyytyväinen täl hetkellä painon putoomiseen. Ei onneks tee kauheesti mieli syödäkään kun on näin kuuma. Tän päivän kalorit 550 kcal mitkä nyt onneks kulu tossa juoksemisessa.

83.

Voi vitsit miten huippupäivä tänää on ollu!:) Vihdoin tuntuu et alkaa olemaa taas kontrollissa asiat. Tän päivän syömiset kaks omenaa ja liikunnasta kulutusta 350 kcal. Lisäks olin tänää ratsastamassa ja poni oli ihan huikee:)♥ Rakastan sitä otusta maailman eniten. Ratsastuksessakin kulu 470 kaloria joten oon tosi tyytyväinen kyllä. Paino pudonnu tähän mennessä 1,1 kg tänään. WIIIIH:)

82.

''Käyks ollenkaa kampaajalla kun sun hiukset on noin paskaset''
''Huolehdikko muutenka ittestäs yhtää. Millanen tyttö se tollanen on joka ei tiedä mitä meikkimerkkejä käyttää.'' 
 Tälläsiä ihanuuksia oon saanu kuulla tänää heti aamusta työkaverilta. Tuli tosi paha mieli, vaikken mä sitä myöntänykkään. Muutenkin töissä meni päin persettä kun toi sama vaan arvosteli mua koko ajan!  
Muuten on kyllä menny tänään hyvin, oon syöny 2 omenaa, ja liikunnasta kulutusta 475 kcal. Oli muuten ihanaa kun yks ihana toinen  työkaveri totes päivän päätteeks johonki asiaan että:'' Sä se ankku vaan kuihdut silmissä, älä nyt enenpää laihuta ku oot just kaunis tollasena.'':)

ps. vähän yli 2 viikkoo Prideen wihiii

♥ t a h d o n

81.

-1,8 kg tänään! Pitkästä aikaa on ollu ihan jees päivä.  Diureetteja kyllä kulu hemmetisti mut oli tää sen arvosta, ainaki paino laski. Jaksoin mennä tallillekin, vaikka läskiahdistus olikin ihan kamala. Onneks poni oli taas aivan huippu ja piristi mua:). Tää nyt oli vaan tällänen lyhyt pikapostaus mutta tällä kertaa musta tulee oikeesti laiha! Vituttaa vaan vielä 20 kilon laihdumisenkin jälkeen olla näin lihava:(

80.

Mua ahdistaa niin paljon!  Oon menettäny kontrollin mun elämästä täysin. En jaksa tehdä enää mitää, en oo nyt edes jaksanu käydä ratsastamassa. Asioita jää rästiin, yks kouluhomma on pitäny tehdä jo 3 kuukautta sitten ja on mulla vielä tekemättä. Mitä helvettiä mun elämästä oikein tulee - vastauksen tiedän kyllä itekkin, ei helvetti yhtään mitään. En mä pärjää MILLÄÄN omillani sitten kun muutan. En mä enää kauaa jaksa,  se on varmaa.  Tää on järkyttävää, ja oon vältelly tästä puhumista,  mutta mua hävettää ja ällöttää.  Oon niin laiska paska.  Mä oon lihonut. Eikä tää oo enää mitää pientä lihomista. Kontrolli on menny täysin. Ahmimismäärät on lisääntyny ja ahmimista tapahtuu päivittäin monta kertaa.  Vaikka käytän nyt paljon enemmän laksoja ja diureetteja, sekä oksennan aina kunnes kaiken mahdollisen ulos saan, niin siltikään en laihdu. Painoo lähtee vaan vähän nesteistä. Pelkään että musta tulee samanlainen kun olin joskus.  Pelkään että lihon takas sen 25 helvetin kiloo mitä oon laihtunu. Mua pelottaa. Tekis vaan mieli itkeä, koska mä en oikeesti tiedä mitä tehdä. Ahdistaa niin paljon.
 Pelkään tulevaisuutta.  Tai no eihän mulla edes ole sitä. Mä pidän ja oon aina pitäny kuolemaa pakokeinona ja se tuo mulle rauhaisan ja turvallisen tunteen, kun tiedän että on olemassa paikka missä ei tarvi enää tuntea kipua,  tuskaa, ahdistusta tai muuta.

79.

78.

Hyi saatana mikä sika mä olen! Ahistaa niin, etten tiiä mitä mä enää teen. Ei mul oo mitää kontrollia elämään. Mä oon lihonu KAKS HELVETIN KILOO. tuun oikeesti hulluks kohta, koska kaikki joutuu kattelee mua tälläsenä läskinä.  Kaikista pahinta oli se, että mun isä taas kerran loukkaavaan sävyyn huomautti mun painosta:" Kato ny ittees. Sä vaa päästät ittes ja kuntos rapistuu ja sust tulee tollanen löysä." Huomenna ne kaks kiloo lähtee! Ja mielellään vielä enemmänki, keinolla millä hyvänsä. Mä oikeesti tunnen itteni satakiloseks ja oon varma että näytänki siltä. Valehtelen koko ajan vaan kaikille... Vanhemmille syömisistä ja rahanmenosta, personal trainerille salireenaamisesta... Oon melkein koko ikäni "ratkassu" vaikeet tilanteet valehtelulla. Muistan jo ihan pienenä päiväkodissa valehdelleeni monista asioista. Mitä mä oikeesti pakenen? Oon varma että kaikki tää shitti valehtelu kummiski paljastuu jossai vaihees.

76.

75.

Pitihän se ny arvata, että kun hetken menee hyvin ja laihdun nopeesti niin tulee heti takapakkia. Taas tää helvetti alko. Oon ahminu tänää niiin helvetisti. Aamulla aamiaisbuffetissa nakkeja, lihapullia, croissantteja,viinereitä, puuroo ja helvetisti mehua. Pari kertaa tuli tossa välissä halailtua posliinijumalaa. Lisäks tän päivän aikana on napaan vetästy kilo karkkia ja 3 mäkkäriateriaa. Paino onneks nyt diureettien, oksentelun ja mikrolaxin jälkeen -200 g vähemmän kun aamulla ennen ahmimista. Tää ahmimishalu ei vittu lopu millään... rahaaki menee taas niin helvetisti. Onneks ei sentään paino noussu vaikka näin possu oonki.

74.

Miks mä oon tällänen saatanan heikko läskipaska. Mistään ei tuu mitään. Kaikki asiat kaatuu päälle. Ainut positiivinen asia on se että paino putoo hyvin täl hetkellä. Toisaalta kilo kilolta mä vaan vihaan itteeni enemmän ja enemmän. Mä luulin ennen,  että syömishäiriö antaa mulle sen kontrollin ja hallinnan tunteen mitä elämältä halusin. Mut todellisuudessa oon täysin syömishäiriömörön vietävissä. Tää on mun paras ystävä mut samalla pahin vihollinen. Ruoka ei ikinä petä ja sitä on aina saatavilla. Halailemalla posliinijumalaa ja ottamalla saatanasti laksoja ja diureetteja painokin putoo. Tuntuu että kaikki nää pyörtyilyt ja kamalat lihaskrampit ja palelu on kaiken sen arvosta. Ainakin tiedän että mä oon vielä joskus laiha. Musta tulee vielä keijukaisen kevyt!

73.

"Sä oot vaan laiska."
 " Ei tytöillä voi olla noin epäsiisti huone." "Keskity nyt kun sä et vaan viitti vaikka pystyt kyllä."
" Mikset pysy edes hetkeekä paikallas."
 "Et voi ikinä muuttaa omilles ku et mitää jaksa tehä."

Tätä mä saan kuulla melkein joka helvetin päivä kavereilta ja perheeltä. Tätä on keskittymishäiriö. Kaikki asiat jää tekemättä,  bussikortin lataamisessa kestää 2 viikkoo, kaikki tavarat on koko ajan hukassa, missään ei pysty keskittyyn.  Ratsastuksenope joutuu huomauttaan, että yritäppäs keskittyä.. Lisäks oon tosi impulsiivinen, mikä varmaan näkyy tässä bulimiassa. Heti pienetkin vastoinkäymiset saa mut ahmiin. Kampaajalla käynti on kans helvettiä kun pitäs kaks tuntia istuu paikallaa.
Pää meinaa hajota jos on kaks asiaa mitä pitäs samaan aikaan saada tehtyä. Must tuntuu et kukaan ei ymmärrä mua. En mä tahallani jätä asioita tekemättä. Enkä tahallani oo keskittymättä. Mä en vaa pysty siihen vaikka kuinka haluisin. Olisin tällä hetkellä varmaan helvetin paljon itsenäisempi, jos mul ei ois keskittymishäiriöö. Pystyisin hoitaan normaaleja asioita ja pääsisin kotookin muuttaan. Mut en mä voi. Kämppä olis jatkuvasti paskasena kun en siivois ja laskut kasaantuis. Toivoisin vaan, että ihmiset tajuais etten tee tätä tahallani. Haluaisin pystyä hoitaa asiat ajallaan, pitää huolta siisteydestä ym. Ja onhan mussa se toinenkin puoli tietysti, sillon kun teen jotain kiinnostavaa niin mua ei saa lopettaan millään. Esimerkkinä se, että tein yläasteella terveystiedon esitelmää 5 tuntia putkeen:D jumituin siihen, enkä sit päässy irti vaikka vanhemmat tuli sanoon että mees ny herranen aika nukkumaa. Mut tollasissa tilanteissa en taas pääse mihkään siitä kun oon taas tosi keskittyny. Totakin tapahtuu tosi harvoin. Viimeks just 2 vuotta sit varmaan oon keskittyny kunnolla johonkin. Tosta saa helposti sen kuvan etten vaan jaksa keskittyä, koska ne asiat mikä mua kiinnostaa niin keskittyminen onnistuu ihan jees. Mut tekisin mitä vaan sen eteen jos oikeesti saisin joskus ajallaan tyhjennettyä pesukoneen tai siivottua huoneen ettei se menis aina siihen että huoneen siivous kestää 2 viikkoo ja pesukonetta en edes tyhjää kun kamalalla huudolla porukat haukkuu laiskaks ja tyhjentää ite:D
Tää nyt oli tällänen "pieni" avautuminen, mutta VITUTTAA kun jotkut ihmiset luulee että ADHDsta kärsivät on vaan laiskoja eikä jaksa tai viitti.

72.

En tiedä mikä hitto mulle oikein eilen tuli, mutta yhtäkkiä töiden jälkeen tuli ihan ylitsepääsemätön ahdistus. Se oli niin kovaa, että pitkästä aikaa oikeesti harkitsin itsemurhaa. Varmasti olisin sen tehnytkin ellen olis koko iltaa kavereiden kanssa ollu. Kotiin päästyäni mä viiltelin, ja tuntu että olo helpotti edes hetkeks. Koko yökin oli kamalan levoton. Huusin unissani ja kävelin portaat alas ja olin kuulemma toistellu vaan koko ajan että:'' Mun on pakko mennä. Mun on pakko lähtee.Ei nyt oo yö enää.'' Äiti oli tietty saanu kauheen paskahalvauksen kun kuuli että olin huutanu jotain epämäärästä.:D Taisin mä sitten jossain vaiheessa herätä tosta unestakin mutten kyllä muista että olisin jotai höpissy. Nyt on onneks jo vähän parempi olo. Kävin äsken 1,5 h juoksulenkillä, enkä oo vielä onneks syöny mitään tänää. Max 500 kcal päivä tänää. Vaa'an lukemakin näytti ihan ok lukemaa äsken. Kai tää tästä... Onneks tänään pääsen ratsastamaan ja moikkaamaan maailman parasta ponia!

71.

Ahistaa! Mul on helvetin paha olla koko ajan. Pään sisällä kaikki on kamalaa myrskyä jatkuvasti, ja nyt kaikki on ruvennu purkautuu fyysisenä levottomuutena. Tekis vaa mieli hakata kaikki paskaks. Potkin seiniä ja heitän kaapista vaatteita lattialle, huudan koko ajan kaikesta. On niin paha olla. Tääkin on kyllä osa ADHDta, mut suurin osa on vaan tätä kamalaa muuta ahdistusta. Vähäsen suolansaannin ja kaloreiden takia mua pyörryttää koko ajan, käsissä ja pohkeissa on koko ajan suonenvetoja ja kramppeja. Kalium-arvotki varmaa aika lahjakkaasti vituillaan ku diureetteja menee tällä hetkellä ''vähän liikaa''. Paino laskee mikä nyt on ainoo hyvä juttu. En vaa tiedä kauanko mä vielä jaksan. Oon ihan loppu.

70.

Nyt on menny pitkästä aikaa hyvin syömisten suhteen! Kalorit on ollu n.300-400/päivä ja liikunnasta kulutus 500-600. Kyl must vielä laiha tulee.  Mua pelottaa, koska äiti on alkanu epäillä mulla syömishäiriötä. En halua että kukaan tulee mun laihduttamisen tielle. Mun äiti on saanu selville, että oon käyttäny sen laksoja. Oon muka laihtunu paljon, mut mähän oon läski.  En tiiä miten pystyn salaan tän. Pelkään että mä paljastun oikeesti kohta..

69.

Pitkään mietin, että kehtaanko edes julkasta tätä postausta,mutta nyt kun sain haasteen niin päätin rohkastua:) Elikkäs siis;Syömishäiriöisen paljastukset:

1.) Pakkomielteet! Mulla on tietyt astiat, pyyhkeet, kupit ym. mitä uskallan ainoastaan käyttää. 

2.) Joskus oksentaminen on oikeesti ihan tuskaa, eikä tosiaankaan sellasta että 5 minuuttia ja hommat on hoidettu. Joskus toki viidessä minuutissakin onnistuu, mutta joskus saattaa mennä jopa parikytä minuuttia.

3.) Oon aina ajatellu että sit oon ''onnistunu'' kun pääsen/joudun osastolle. Ainakin olisin laiha! Kun olin 11, sain jostain päähäni että mun on pakko päästä 20 kiloon! Se on pysyny yhä edelleen, ja on mahdollinen koska oon näin lyhyt. Joskus vielä mä olen niin kevyt!

4.) Aloin käyttään laksoja ja diureetteja säännöllisesti kun olin 11 v. 

5.) VIHAAN(!!) liikuntaa. Vaikka oonkin puolmaratonin juossu, niin silti mun lenkit on sellasia 10-12 km/päivä. Ei ikinä oo mitään 20 kilsan rääkkijuttuja. En oo myöskään jumppaillu mitenkään pakkomielteisen paljoa, vaikka pakkoliikuntaa ja ainoastaa kalorien kulutuksen takia mä liikun. 

6.) En käytä huulirasvaa enkä mitään käsirasvoi/voiteita, koska pelkään että ne imeytyy muhun. 

7.) Harrastan ratsastusta, ja rakastan sitä ylikaiken. Se on ainut asia mikä pitää mut edes jossain määrin kasassa. Mutta olin viime kesän ratsastamatta, koska en kehtaa olla t-paita päällä! En vaan pysty koska vihaan kroppaani niin paljon.. Oon niin läski, etten tiedä pitääkö perua koko kahdelta kuukaudelta nytkin ratsastukset.. Miten mä tälläsenä läskinä sinne kehtaisin mennä..

8.) Oon varastanu siskolta rahaa, ja huijannut kavereita, että tarviin rahaa bensaan, vaikka oikeesti mun oli pakko päästä ahmimaan. 

9.) Sillon, kun ahmimiskohtaus iskee, teen melkein mitä vaan jotta saan ahmittavaa. Oon esimerkiks lähteny viideltä aamulla huoltoasemalle, syöny roskiksesta (HYI!!), syöny pelkkää kaakao-voi-jauhosekotusta ym...

10. Tää rahanmeno on yks ihan kamala juttu! Saan siis opiskelijan palkan, ja usein käykin niin että KOKO palkka menee ahmimiseen.. 

11.) Käytän lääkkeitä satunnaisesti tarkkaavaisuushäiriöön, mutta usein käytän niitä vaan sen takia, koska ne vie nälän.

68.

Viime viikon oli ihan kamala ahdistus ja itsetuhoset ajatukset pyöri kokoajan päässä. Vihdoin tänää alko ajatukset vähän selvitä ja päätin tänneki tulla taas vähä ajatuksia purkaan. Ajattelin vakavissani viime viikon itsemurhaa. Ahistanu on nii paljon, etten oo pystyny syömää. Nytkin on nälkä, mut en halua syyä. Nesteitä on poistunu ihan kivasti.  Mutta asiasta kukkaruukkuun, mun hammas on ollu helvetin kipee jo pitkään. Nyt kun viimein uskaltauduin hammaslääkärille, nii juuret oli tulehtunu ja jotai shittiä joudutaan onkii mun hampaist. Ei onneks tullu bulimiaa ilmi, en kyllä sitä myäntäiskään.

67.

Mä en jaksa tätä paskaa enää. Koska mä pääsen eroon tästä. Eilen ja toissapäivänä tosiaan siis syömiset on menny hyvin, 250 kcal ja liikunnastakin tuli mukavasti sitten kulutusta. Tää päivä meni muuten pelkällä teellä, kunnes saatana mä äsken erehdyin juomaan 2 lasia vettä. Nyt loppu mun veden juonti tähän!  2 senttiä näytti vyötärö sen jälkeen enemmän ja mun päässä naksahti. Aattelin että aha, kun kerran menin pilaan tänki päivän nii pilataan nyt sit kunnolla. Ahmin litran jäätelöö ja puol purkkia maitoo ihan vaan senkin takia koska oon niin väsyny ja tiedän että noi tulee kokonaan ulos ilman sormia.  Jospa nyt TOIVOTTAVATI tyhjällä mahalla yrittäis mennä nukkuun parin napin voimalla. Kipulääkettä ja diapamia.

66.

Syömisten osalta tänään on sujunu ihan hyvin. Tän päivän saldo on 250 kaloria. Lisäks oon juonu paljon teetä ja vettä+diureetteja. Muuten sitten onkin ahistanu ihan tajuttomasti. Ahistus tuntuu ihan kurkussa asti, ja vaikka on kamala nälkä niin en silti pysty syömään (hyvä vaan!). Mun on ihan pakko laihtua ainakin 10 kg kesäkuun alkuun mennessä. Suunnitelmissa sellasta että hiilaritonta ruokaa ja diureetteja ja laksoja. Kanaa, tonnikalaa, vihreitä kasviksia sekä paljon vettä ja teetä. Tän on pakko onnistua.  Ihan jo senkin takia että voisin näyttää porukoille ja kaikille muillekin että vittu kyllä musta laiha tulee.

65.

Mul on ihan hirvee olo. Oon alkanu oksentaa kaiken syömäni, ja hävettää kun äiti oli ostanu subin ja mä menin ruokkiin sillä posliinijumalaa. Mun on pakko vaan laihtuu. Kaikki muut on niin laihoja. Oon niin koukussa siihen tunteeseen mikä tulee oksentamisesta. Tuntuu että puhdistuu kaikesta paskasta sisällä. Tää itseinho vaan kasvaa päivä päivältä ja viiltely on päivittäistä. Oon miettiny luvattoman monena päivänä itsemurhaa ihan vakavissani. En mä jaksa enää elää..

64.

63.

En jaksa enää. Tää päivä on ollu ihan kamala. Nyt on varmaan viis tuntia ahistanu nii paljon, et vaikka on kauhee nälkä niin en voi syyä koska kurkkua oikein kuristaa koska ahistaa. Ahistaa nii paljon etten oo muutaku pystyny makaan sängyssä valot päältä pois. Tekee mieli viillellä. Kaikkien muiden elämä etenee tasaseen tahtiin mut mä vaan olen. En mä elä.  Ei tää oo elämää. Mä vaan oon ja päivät vaa lipuu.. Oon varma että tää unettomuus pahenee viel entisestään.  Mä en jaksa enää.

62.

Kaikki menee ihan päin persettä.  Oon ihan niin pohjalla kun ihminen voi olla. Laitoin tänään herätyksen viideltä, ja olin päättäny että ihan pakko päästä ahmimaa. Siinä mä sitte puoli unessa lähdin autolla ympäri kaupunkia kattoo oisko joku paikka auki mistä saa ahmittavaa. Sit kun kakskyt minuuttia olin ahdistuksissani ajellu nii päädyin 20 kilometrin päähän aamiaisbuffettiin huoltoasemalle. Se ahistus ja häpee oli ihan kamala. Tuntu että kaikki tajus musta että toi on bulimikko. Tää olo on ihan kamala. Hävettää iha hirveesti. Posliinijumalaaki tuli siin sivus halailtua. En oikeesti jaksa enää. Työkaverit luulee mun olevan urheiluhullu ja terveellisesti syövä duracelpupu. Niin mä töissä käyttydynkin, oon ahkera ja syön pelkkiä kasviksia ja proteiiniä. Ei kukaan varmaa osais kuvitella mun sairastavan bulimiaa, kun vielä toistaseks oon pystyny peittään tän..

61.

~ Tää on vaiettu rakkaus Josta ääneen ei puhua saa

 On kai kielletty onnellisuus Kaiken taa se täytyy piilottaa

Kuinka voi kukaan noin kaunis ja järkevä minua rakastaa
 Kaiken jälkeen toivon että saamme sen mahdollisuuden. ~

60.

Mitä helvettiä mulle tapahtuu... kaikki menee päin persettä, missään asiassa ei oo enää kontrollia. Kaikki vaa hajoo käsiin. Heräsin tänää viideltä niinku joka helvetin aamu. Jo sillon päätin, että kun aamiaisbuffet keskustassa aukee nii meitsi menee ja ahmii. Se ahistus ja ahmimishimo oli niin hirvee. Siel mä sit kävin, monta lautasellista puuroo, leipiä, pullaa ja leivonnaisia, nakkia, lihapullia. Helvetti häpeen itteeni. Lopulta mä oksensin. Mä en ihan oikeesti jaksa enää.
Eilen sain tietää että kesällä on yhden sukulaisen häät. Pukukoodina naiselle mekko. MEKKO!! hyi helvetti. Mun päällä mekkoo ei ikinä tulla enää näkemää. Kädet täynnä viiltelyjälkiä..Ja mitä muutkin ajattelis kun tällänen norsu mekossa tulis. Helvetti. Ja lisäks sinä päivänä on Pridekulkue, jota en kyllä varmasti jätä väliin. Oon sitä ens kesästä asti odottanu ja se on varmaa ainuita asioita minkä takia oon jaksanu. Koska se tunne, kun edes yhtenä päivänä tuntee olevansa samanlainen kun muut! Se yhteenkuuluvuuden tunne, kun tietää että muutkin on samanlaisia.
Eilen sain taas koko illan kuulla isältä sitä samaa:'' Hyi helvetti homoja.'' paskaa....  Juuh elikkäs enpäs ookkaan tulossa kaapista ulos varmaan ikinä.

59.

58.

Voi vittu. Oon ahminu viimeset kaks päivää! Kaikki on menny ihan hyvi siihen asti ku oon päässy töistä, mut heti sen jälkee helvetti on irti. Kaikki se ahistus ja stressi ja paha olo alkaa vielä kovemmin sillon. Tulee se tunne, että on pakko saada ahmia vaikka mikä olis.. Hävettää myöntää, mutta teen melkeinpä mitä vaan saadakseni jotain ahmittavaa... Oon varastanu läheisiltä rahaa ja joutunu lainaan kavereilta ja valehdellu, että tarviin bensaan rahaa vaikka suoraan pöntöstähän alas se kaikki paskamättö menee. Eilen tuli ahmittua kyllä paljon, mutta tää päivä on ollu paljo pahempi. Suoraan töistä kauppaan. Mahdollisimman kauaks kotoo. Kolmessa kaupassa käytyäni mukaan tarttu 700 g karkkia, litra jätskiä, paketti donitseja, litra limsaa ja keksipaketti. Automatkalla kotiin kuluki noita karkkeja jo ihan mukavasti ( or not). Ahdistuksen lisääntyessä oli pakko poiketa vielä mäkkärin drive-in kaistalla. Jumalauta sitä häpeää! Tuntu, et se myyjä oikein tajus että :'' hahaa mikä läski bulimikko''...
Ei siinä sitte muuta ku suoraan ahmimisen jälkeen halaileen posliinijumalaa, ja otin sitten vielä parit laksat lisäks.
Mä en enää jaksa. Mua pelottaa, että tää menee kohta vielä siihen, että varastan pian ihan kaupastakin kun en ahmittavaa saa. Tänäänki on menny voi-kaakaojauhe-jauhomössöö ihan pelkälteen ja puol purkkii mansikkahilloo noiden muiden ahmimisten lisäks. Enkö mä ikinä pääse tästä eroon?!!!!! Vituttavaa tässä on kans se, että NUKAHDAN joka helvetin kerta ahmittuani syvään uneen.
Ainut hyvä asia näissä muutamassa kuluneessa päivässä on, että tulin kaapista ulos mun kaverille! Vihdoin joku ymmärtää mitä mä käyn tällä hetkellä läpi. Ainakin siis lesbouden osalta.

 

57.

"No mutta eihän 24 tuumaset housut edes oo pientä kokoo tolta merkiltä. Ton merkin vaatteet on vitun isoja." En tiedä muista, mutta mä ainakin loukkaannuin tosta kommentista tosi paljon. Ostin 24 tuumaset housut eilen, ja kun kerroin siitä kaverille niin se töksäytti noin.  Mul oli kaikki ihan hyvin viel tohon asti. Ton kommentin takia tän päivänen ratsastuskin meni päin persettä. Näin itteni peilistä ja vittu olis tehny mieli repii itteni palasiks. Saatana mikä norsu mä olen! Mua ahistaa edelleen toi kaverin kommentti, koska se todistaa että mä olen LÄSKI!! Kyl must viel joskus tulee laiha.Tein muuten Formspringin: ankkkuu

56.

 

55.

Pitkästä aikaa eilen oli moneen vuoteen sellanen päivä etten miettiny yhtään kaloreita ( totta kai siis pyrin syömään mahdollisimman vähän ja vähän kaloreita!), ja nautin ihan täysillä päivästä! Olin nimittäin työkavereitten kanssa viettämässä iltaa. Eilen söin 1,5 dl kanakeittoo (=150 kcal?)  ja join 3 light siideriä (=450 kcal). Olin stressannu oikeesti monta viikkoo ton yhen ainoon illan takia, ja tän viikon valvoinkin ihan kokonaan:D Otin diapamia ja oxepamia eikä kyllä kummastakaan mitää hyötyä ollu ku niin ylikierroksilla kävin:O. Mua nimittäi pelotti helvetisti se, että jos joudun saunaan työkavereitten kanssa niin sit oon pulassa. En anna kenenkään nähdä mun läskiä ja arpista kroppaa, varsinkaan alasti ku en sitä itekkää kehtaa nähdä. Koko ilta meni sit kuitenkin loppuen lopuks hyvin ja hauskaa oli. Eilen en päässyt sitte ratsastaan, ja onkin jo hirvee ikävä maailman parasta silkkiturpaa. Huomenna onneks taas pääsen tallille.
Ainiin! Pakko mainita että meinasin kiljahtaa onnesta, kun aamulla kävin vaa'assa: -0.6 kg vähemmän!!:) Luulin että mun paino olis noussu, mutta kaippa ton alkoholin ansiosta nesteitä poistu ihan kivasti.