Nyt päivän mittaan ahdistkuksesta päästy suurimmaks osaks eroon. Syömisten osalta on menny hyvin tänään. 450 kcal oon tänään syöny ja lisäks litran teetä ja pari kuppia kahvia. Aamul kävin salilla ja kaloreita kulu 530 kcal. Lisäks kävin ratsastamassa tänään, T oli ihan huippu <3. Illalla kävin viel pt:n kanssa salilla vetämässä punttireenin ja kaloreita kulu kans ihan kivasti. En olis uskonu et liikunnasta sais tälläsiä kiksejä. Vaikka kaikki liikunta onkin nykyään ihan pelkkää pakkoliikuntaa niin ekaa kertaa tuli sellanen olo et on hyvä olo liikunnan jälkeen. Ja ei, tästä blogista ei sellasta #eatclean #traindirty#swag #yolo blogia ole tulossa vaikka nyt yks iteottama kuva tänne päätykin:D
lauantai 30. marraskuuta 2013
perjantai 29. marraskuuta 2013
21
~Niin kuin pieniä polkuja ranteessa on, hihan alle ne piiloon jää. Eikä kukaan tiedä, et on onneton, kun ei sieluunsa nää. Niin kuin pieniä polkuja, risteilevii, jotka johtavat ei mihinkän. Mut se terä joka sydämessä on kii, viiltää syvempään.
20.
En jaksa enää. En tiiä millon mä väsyn lopullisesti. Töistä kun kotiin pääsin niin heti lösähdin sängylle ja lagasin siinä varmaan tunnin tekemättä mitään. Väsyttää vaan niin kovin. Oon nyt viimeaikana alkanu saamaan ihan kamalia ahdistuskohtauksia mitä ei oo ennen ollu. Siis sellasia että haluan tappaa itteni. Nytkin on vaan niin levoton ja ahdistava olla etten tiiä miten selviin tästä. Hakkaan seinää ja hakkaan itteeni. Viiltelen, mutta mikään ei auta. Ei vittu yhtään mikään. Huomiseks pitäs painon pudota 1-2 kg, miten helvetissä saan edes nesteistä sen verran putoamaan? Nyt jos joku ihanainen tätä lukee, niin vinkkejä kehiin pliis. Vitusti teetä ja kahvia on pakko ainakin juoda ja ottaa diureetteja.
keskiviikko 27. marraskuuta 2013
19.
Kurkkuun sattuu saatanasti. Koira itkee oven takana, kun se kuuntelee mun oksentelua. Saatana. No ainakin nyt on vatsa littee ja vaaka näyttää -300 g vähemmän. Mua pelottaa että joku haistaa musta tän oksennuksen hajun. Toisaalta haluisin eroon bulimiasta mut sit taas suurin osa must on viel sitä mieltä että bulimia vie voiton. En tiedä mitä mun elämä olis ilman bulimiaa, koska oon tottunu siihen että oikein ns. odotan sitä kun ''saa'' ahmia ihan törkeesti kaikkee ja sitten tietää että se tulee kuitenkin ulos ja vaaka näyttää taas pienempää lukua.
Oon viime aikoina paljon miettiny sitä, että mikä oikein estää mua tulemasta ulos kaapista. Olis niin helppoo kun vois avoimesti rakastaa toista ja olla parisuhteessa ettei tarttis salailla. Kai siinä sit on vaan se pelko siitä, et mut hylätään. Etten kelpaakaan enää vanhemmille ja läheisille tälläsenä kun oon. Mul on ihan kamala ikävä mun eksää. Sen hymyä. Sen hiuksia ja ihania silmiä. Se sai mun oloni tuntemaan rakastetuks ja kauniiks. Kaipaan salasia kahvitteluhetkiä ja muutenkin koko ihanaa ihmistä♥
Oon viime aikoina paljon miettiny sitä, että mikä oikein estää mua tulemasta ulos kaapista. Olis niin helppoo kun vois avoimesti rakastaa toista ja olla parisuhteessa ettei tarttis salailla. Kai siinä sit on vaan se pelko siitä, et mut hylätään. Etten kelpaakaan enää vanhemmille ja läheisille tälläsenä kun oon. Mul on ihan kamala ikävä mun eksää. Sen hymyä. Sen hiuksia ja ihania silmiä. Se sai mun oloni tuntemaan rakastetuks ja kauniiks. Kaipaan salasia kahvitteluhetkiä ja muutenkin koko ihanaa ihmistä♥
18.
Huhhuh mikä olo on nyt ollu pari päivää. Eilen illalla oli ihan kamala olo! Oli ihan lähellä etten tappanu itteeni. Ei oo ikinä ennen tuntunu tolta. Koko illan pyöri itsemurha vahvana mielessä. Mietin jo miten kaikilla on parempi olla kun mä oon jo huomenna paremmassa paikassa. Jotenkin sit mä kuitenkin sain pidettyä itteni kurissa, vaikka viilleltyä tuli kyllä paljon. Parin rauhottavan jälkeen mieli vähän rauhottu. En kylläkään nukkunu viime yönä yhtään vaikka unilääkkeitäkin otin.. Se on ihan maailman kamalin tunne kun kuolemantoive on niin vahva että tuntuu että räjähtää koska ahistaa niin paljon elää. Nyt ahdistus on vähän hellittänyt mut paha olla mulla silti on. Oon syöny onneks tänää vaa 300 kcal. Toivottavasti pysyis max 500.
tiistai 26. marraskuuta 2013
17.
Ihan kamala olo! Tuntuu että räjähdän kohta kun on niin levoton ja ahdistava olo. Äsken havahduin siihen kun hakkasin ja viiltelin itteeni. Olo helpotti edes hetkeks. Otin äsken diapamia ja kattoo nyt että auttaako se mitään. En tiedä miten mä voin huomenna mennä töihin kun oon näin sekasin. En vaan kestä. Mä tarviin apua. En vaan tiedä mitä mun elämään enää jää jos siihen ei kuulu bulimiaa tai ylenpalttista ahdistusta. Oon nyt niin monta vuotta rämpiny paskassa etten edes muista millasta on olla terve. Miks mun pitää olla tällänen vitun ällöttävä läski ja vielä lesbo?? Kaikki olis paljon paremmin jos olisin hetero. Ei tarvis tuntee ylimäärästä ahistusta sukulaisten poikaystäväkyselyistä ja ihmettelyistä. Neki varmaa luulee et oon joku saatanan nunna ku oon jo koht 18 eikä mul oo ikinä ollu poikaystävää. Oon ihan solmussa. Ihan hukassa! Voi vittu. Kaikki luulee et mul on asiat tosi hyvin ja blaahblaah. Todellisuudessa en muista millon oisin viimeks voinu näin huonosti!!! En varmaan taaskaan pysty nukkuun koko yönä.
16.
Voi helvetin perse. Oon ihan läski luuseri. Mä ahmin! Pitihän se nyt jo arvata ettei tää hyvä olo jatku. Mä niin vihaan vihaan vihaan itteeni. Tilil ei oo enää yhtää rahaa ja tili tulee kahen viikon päästä. Ihan mahdoton ajatus olla ahmimatta kaks viikkoo. Tää väsymys on jotain ihan sietämätöntä. Mun ope kysy multa tänään että onks mul kaikki ihan ok kun näytän niin väsyneeltä kaikin tavoin. Samal se kysy että tarviinko jotain apua. Vastasin siinä sitten empien että kaikki on ok, mut sisimmässäni mä kyl haluun apuu. Haluun parantua. Mua vaan pelottaa mitä elämä tulee oleen ilman bulimiaa. Jos nyt edes ikinä tästä paranen. Tällä hetkellä kyl näyttää että saatana tälle tielle mä jään.
Tällä hetkellä mä näytän ton kuvan pandalta. Läski ja vittuuntunu kaikkeen. Millon tää paska loppuu???
Tällä hetkellä mä näytän ton kuvan pandalta. Läski ja vittuuntunu kaikkeen. Millon tää paska loppuu???
maanantai 25. marraskuuta 2013
15.
Mulla on muuten maailman parhaat työkaverit! Ne on niin ihania kun ne yrittää koko ajan todistella mulle että kyllä mä pystyn ja osaan tehdä asioita. On vaan niin vaikeeta edes haluta yrittää uusia asioita kun oon aina epäonnistunu kaikessa niin sitä sitten ajattelee, että miksipä sitä nyttenkään onnistus..
sunnuntai 24. marraskuuta 2013
14.
Juoksulenkiltä palattu. 10 km ja 550 kcal. Oli jotenkin tosi hyvä fiilis juosta eikä edes tehny mieli vetää mitään tajutonta rääkkiä vaan oli kyl oikeesti kiva juosta. Nyt juon teetä peiton alla ja yritän epätoivosesti lukee ajokortin teoriakokeeseen (sanotaanko se edes noin?:D) Kai se on tää lumi kun on satanu niin mielikin on piristyny:3 Toivottavasti tää päivä menis ihan vaan kahvilla ja teellä. Onneks tänää on paljon kaikkee tekemistä niin ei tuu syötyä toivottavasti. Ei ainakaan oo tehny viel toistaseks mieli syyä. Oon jotenkin iha koukussa tähän paleltavaan oloon ja nälän tunteeseen:3
lauantai 23. marraskuuta 2013
13.
Ihan pakko tulla hehkuttaan tätä oloo:3. Paino on pudonnu hyvin vatsa on kivan litteä. Oon nyt aamulla juonu vaan litran teetä ja samalla linjalla aion jatkaa. Tänään korkeintaan 200 kcal päivä. En tiedä mistä tää hyvä fiilis yhtäkkiä tuli. Yleensä mua ahistaa jo lauantaina tuleva viikko. Voin nyt ihan suoraan sanoo että kerrankin mulla on hyvä fiilis, toivotaan että tää nyt kestäis edes hetken. Kirjottelen taas myöhemmin tänään lisää, nyt meitsi suuntaa tiensä lenkille 8) Ihanaa muuten kun on satanu lunta yön aikana.
12.
Tää päivä on syömisten osalta sujunu ihan mallikkaasti. Kahvia mustana, teetä ja vettä. Lisäks 100g raejuustoo eli tän päivän kalorit vaan 65 kcal. Salilla kulu aamulla 500 kcal ja ratsastamassa 200 kcal. Olo on kyl ihan jees kun vatsa on vihdoin ihan ok litteä. Vaikka läskihän mä olen silti. Muuten mun olossa ei sitten ookkaan ollu paljo kehumista. Ahdistaa ihan tajuttomasti mun ulkonäkö ja kaikki naisellinen mussa. Inhoan naisellisia vaatteita ja meikkejä. En vaan tunne olooni hyväks tyttömäisenä. Joka päivä mä silti töissä pidän sitä kulissia yllä tyttömäisestä minästä. Alan väsyä tähän koska tää salailu on iha kamalaa. Näytän oikeesti ihan kammottavalta meikit naamassa tyttömäiset vaatteet päällä. Osa tästä voi johtuaki ihan tästä vääristyneestä minäkuvasta ja palasina olevasta itsetunnosta ja osa sitten jostakin muusta. Vituttaa kun en vieläkään uskalla tulla ulos kaapista. No ehkäpä vielä joku päivä.
perjantai 22. marraskuuta 2013
11.
Kamalan paha olla. Tekis vaa mieli repiä itteni kahtia lopullisesti palasiks. Oon vaan niin väsyny kaikkeen. Tänään työkaverit lähetti mut tuntia aiemmin kotiin, koska olin kuulemma sen näkönen että palan kohta loppuun. Ja niin mä oonkin. En vaan myönnä sitä kellekään. Töissä yritän pakolla vääntää tekohymyä ja olla asiakkaille ilonen ja hyvä asiakaspalvelija vaikkakin hieman kehnoin tuloksin kun sisällä myrskyää. En mä edes tiedä mistä tää paha olo nyt johtuu. Fyysisesti tosi inhottava ja levoton olo ja henkisesti tuntuu siltä kun räjähtäisin palasiks ihan just. Tääkin päivä on taas menny ahmiessa ja posliinijumalaa halaillessa. Huomenna on ihan pakko mennä salille heti aamulla ja paastota viikonloppu!! Sallin pelkästään teen ja mustan kahvin. Jos tulee kamala olo tai joku pakottaa syömään niin max raejuustoo 65kcal/100g. Mun on pakko saada painoo alemmas! Ihan pakko. Tuntuu että kuolen tähän pahaan oloon.
torstai 21. marraskuuta 2013
10.
Vihdoin lunta! Oon niin pitkään oottanu että lumi satais jo maahan ettei olis nii pimeetä ja kolkkoo. Tänään on ollu yllättävän jees fiilis. En oo ahminu ja muutenki pystyin aattelee vähän jotai muutakin kun pelkkää ruokaa ja ahmimista. Ja joo, ahdistus mun kropasta ja siitä että näytän ryhävalaalta ei kyllä katoo minnekään. Ruoka ja ahmiminen tulee ajoittain uniinkin ja on pakko keskellä yötä käydä halailemassa posliinijumalaa kun tuntuu että lihoin.
Talvi on kyllä ihanaa aikaa kun saa oikein luvan kanssa pukeutua kuin eskimo. Paksuihin villasukkiin, takkeihin, ja lapasiin. Ensilumi on jotenkin niin piristävää syksyn synkkyyden jälkeen. Mutta asiasta kukkaruukkuun! Mulla on jo pidemmän aikaa ollu ihan kamala hellyydenkipeys ja tunne että olis ihanaa jos tunteis olevansa rakastettu. Tahdon tyttöystävän kenen kanssa vois vaan olla ja löhöillä ja jutella syvällisiä ja söpöillä jajaja. Vieläkin ajoittain mä kaipaan ihan tajuttomasti mun eksää. Mut kyl mä tiiän etten mä sitä voi enää takas saada. J</3
Huomenna pitkästä aikaa nään yhtä kaveria ja tarkotus olis mennä johkin syömää. Kattoo nyt pysyykö meitsi kontrollis vai meneekö taas posliinijumalan halailuks koko touhu.
Talvi on kyllä ihanaa aikaa kun saa oikein luvan kanssa pukeutua kuin eskimo. Paksuihin villasukkiin, takkeihin, ja lapasiin. Ensilumi on jotenkin niin piristävää syksyn synkkyyden jälkeen. Mutta asiasta kukkaruukkuun! Mulla on jo pidemmän aikaa ollu ihan kamala hellyydenkipeys ja tunne että olis ihanaa jos tunteis olevansa rakastettu. Tahdon tyttöystävän kenen kanssa vois vaan olla ja löhöillä ja jutella syvällisiä ja söpöillä jajaja. Vieläkin ajoittain mä kaipaan ihan tajuttomasti mun eksää. Mut kyl mä tiiän etten mä sitä voi enää takas saada. J</3
Huomenna pitkästä aikaa nään yhtä kaveria ja tarkotus olis mennä johkin syömää. Kattoo nyt pysyykö meitsi kontrollis vai meneekö taas posliinijumalan halailuks koko touhu.
tiistai 19. marraskuuta 2013
9.
Oon iha sekasin. En jaksa enää kohta. Pään sisällä kaikki ihan ku sirkusta. En tee nykyään enää muuta ku ahmin ja oksennan. Joka päivä tätä samaa paskaa. Ahmimisen jälkeen en jaksa tehä muuta kun nukkua. Nukahdan ihan samantien kun oon oksentanu. Töissäki pomo kysy pitkin viikkoo et oonko mä varmasti ihan kunnossa kun vaikutan poissaolevalta. Äiti uhkailee et varaa mulle ajan psykologille, ihan sama en mä sille mitään kerro kuitenkaan. Tää rahanmeno on kyllä ihan perseestä. viikossa menee n. 100-120 e pahimmillaan pelkkään ahmimispaskaan suoraan vessanpöntöstä alas. En vaan oikee nää enää mitää toivoo et voisin päästä täst eroon. Oon niin monta vuotta jo tuhlannu kaikkeen syömishäröilyyn. Ja alukshan se olikin sellasta että sen olis voinu lopettaa mut nyt viimeset neljä-viis vuotta on ollu ihan helvettiä. Mul on ihan kamala olo. En kykene enää mihkää normaaliin elämään. Hukun tähän kaikkeen.
lauantai 16. marraskuuta 2013
8.
Huh helvetti mikä aamu! Ahistaa ihan tajuttomasti. En yhtäänt tiedä, mikä muhun oikeen meni mutta huusin koko aamun pää punasena porukoille siitä että kuinka mua ahistaa ja näytän ihan pelleltä ja transulta ja mitähän vielä. Äiti sitte huolestu niin paljo että anto mulle diapamia mut ei oo kyl vittuukaan auttanu. Saatana. Nyt mun porukat on raahamassa mua työterveyslääkärille ihan tosissaan. Ja toisaalta - mielelläänhän mä menisinkin, mut en kestä sitä jos ne kertoo jotain porukoille. Haluun pitää kaiken salassa mun porukoilta. Ja muutenkin en oikein luota tollasiin ''arvauskeskuksen'' psykologeihin. Tää olo on vaan nii käsittämättömän kamala. Koko ajan on sisällä niiiiiin levoton ja rauhaton olo. Tekis mieli hakata jotain iha vituiks. Ahdistaa pukeutua stereotyyppisen tyttömäisesti. Näytän vaan niin ällöttävältä. Ihan vastenmielisen kamalalta. En oo pariin päivään ahminu ja se ahistaa ihan saatanasti koska päässä vaan ajatus huutaa että PAKKO AHMIA PAKKO PAKKO PAKKO!!!!!! Mitä vittua mä teen. En oikeesti enää jaksa.
tiistai 12. marraskuuta 2013
7.
Juuh elikkäs.. heti kun heräsin nii tuli kamala ahdistus ja tunne et on ihan pakko ahmia. Heti herättyäni ahmin puol litraa jätskii ja suklaalevyn. Matkalla töihin ostin ärrältä sipsejä. Oikeesti mitä helvettiä. Ei täst tuu mitää. Heti kun töistä pääsin nii sama ahmimisrumba jatku. Nyt paino onneks näyttää taas muutamansata grammaa pienempää kun aamulla oksentamisen vuoks.. Iha kamala olo kun oon niiiiin turvonnu joka paikasta ja pyörin vaa eteenpäin ku joku pallo. Lisäks ahistaa kun mun porukat puhu äsken että:" onneks meijän lapsil ei oo mitää mielenterveyshäiriöitä..." kuuntelin niit vähä sillee öäääääh. Tekis mieli vaan nukkuu eikä herätä koskaan. Vaikken edes saa unta mut kummiski.
maanantai 11. marraskuuta 2013
6.
Mitä helvettiä nyt taas? Taasko tää sama ahmimisputki alkaa. Aamu alko 300 g karkkia ja 200 g suklaalevyllä.. Töissä oli ihan tuskaa olla. Päässä jyskytti vaan ajatus että hallitse ittes sä et saa ruveta ahmiin töissä. Kestin sit sentään odottaa töiden loppuun ja ryhtäsin heti kauppaan. Hävetti kun tuntu että kaikki kaupassa katto mua sillee et " lol toi on joku läski bulimikko taas." Mut se fiilis on vaan niin jotain sanoinkuvaamatonta kun ahmii ja hetken päästä tulee sellanen olo mitä en mistään muusta saa. Tajuttoman hyvä olo joka kyl menee hetken päästä heti pois. Miksen saa enää mistää hyvää oloo? Ei enää kiinnosta yhtää mikää ku koko maailma pyörii vaan ahmimisen oksentamisen ja paastoomisen ympärillä. Nyt mua ahistaa iha kamalasti ja haluun niiiiin paljo ahmia. Ainut hyvä asia on se että paino sentään laskee kun käyn halailemassa posliinijumalaa. Toisaalta haluan parantua mut en mä uskalla. Mul on ollu niin kauan vääristyny ruuan suhteen ja itsetunto palasina etten tiedä mitä mun elämä olis tai mitä sisältöö sillä olis kun nyt mun elämäs ei oo muutaku pelkkä bulimia. En kehtaa mennä huomen töihin ku kaikki varmaan aattelee että vittu mikä läski. Oon ihan hukassa.
sunnuntai 10. marraskuuta 2013
5.
Ja tästä kun piti tulla hyvä päivä! Ja vitut. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes söin puolikkaan banaanin. Banaani on aina ollu yks niistä ruuista mitkä mul on mustalla listalla. Banaanihan on pelkkää hiilaria ja siinä on kamalasti kaloreita. Ajattelin että ihan sama kun jo muutenkin pilasin koko päivän nii antaa mennä sit vaan. Noh.. sen banaanin syömisen jälkeen mun päässä sitten naksahti totaalisesti! 5 päivää pystyin oleen ahmimatta ja nyt sitten lankesin! Helvetin helvetti. 2 Fazerin suklaalevyy, puuroo monta kulhoo kaakaojauhon kanssa, 1 l maitoo, 200 g sipsei, 3 sämpylää, kermakakkua, voi-kaakaojauhe-sokerimössöö........ Nolointa tässä on se etten oo ennen ahminu meijän kaapeista mitään, vaan oon aina ostanu omat ahmimissafkani. Vihaan Vihaan Vihaan niin itteeni. Nyt tuntuu siltä että on pakko saada lisää ahmittavaa!! Mä häpeen itteeni niiiiin kamalasti. Ei kai täs sit muuta ku halailee posliinijumalaa. Miten mä kehtaan mennä huomenna minnekään ku oon tällänen vyöryvä läski? Määrältäänhän noi ahmimiset ei ollu suurta, jos siihen vertaa mitä yleensä ahmin. Mutta silti! Sairas morkkis.
4.
Eilisillan ja yön ahdistus jotenkuten selätetty. Viime yö meni sängyssä pyöriskellessä ja oli pakko käydä taas halailemassa posliinista jumalaa, vaikken mitään ollu syönytkään. Silti vaan tuntu siltä, etten voi tehdä muutakaan. Noh... tänään on sitten isänpäivä ja ahdistaa jo valmiiks kun joudun syömään varmaan ihan liikaa. Tähän mennessä en oo viel syöny mitään. Kävin aamulla salilla, mut oli pakko lähtee pois 20 minuutin jälkeen kun en kehdannu enää olla siellä. Tuntuu että ihmiset tuijottaa ja kattoo että mitähän toikin läski tekee täällä. Lisäks en kehtaa kattoo itteeni siel edes peilistä, joten reenaus jääkin suurimmaks osaks vaan matolla juoksuun. Koko kuntosali on aina vaan täynnä kauniita ja laihoja naisia ja lihaksikkaita miehiä. Miksen mäki vois olla kaunis ja laiha? Niiku kaikki muutkin.
Mulla on yks asia mitä mä oon salaillu jo pitkään..kukaan mun läheisistä tai kavereista ei tiedä tästä. Mä oon nimittäin lesbo. En tiedä mikä tässä oli mulle ittellenikin vaikeeta hyväksyä, mut kyl siinä pari vuotta meni ennenkun sain taottua päähäni että on okei tykätä tytöistä. Tosiaan oon siis tiedostanu olevani lesbo jo varmaan jotain 10 vuotta. Ihmettelin aina sitä että mikä mussa on vikana kun muut ihastuu poikiin ja mä pidänkin tosi ihanana jotain tyttöä. En tiiä miks en uskalla tulla ulos kaapista. Kai se on se pelko siitä, että porukat ja läheiset ja kaverit ei enää hyväksy mua tälläsenä.. Mun suku ja isä varsinkin on tosi vanhanaikasia ja niiden kanta on että :'' hyi eiks toi oo vähä ällöö.''
Ahistaa kun sukulaiset ja porukat puhuu että :'' jaahas koskas tuot meille sulhasehdokkaita näytille.'' tai että :'' sit kun oot naimisissa ja sul on aviomies ja blaah blaah blaah.''
En oo oikein ikinä kokenu sopivani perinteisen ja stereotyyppisen tytön muottiin. Pienenä tykkäsin leikkiä autoil ja kuorma-autoilla ja muutenki sellaset rämäpää pojat oli paljon kivempia leikkikavereita kun nukeilla leikkivät tytöt. Ja joo, kyllä mä pienenä käytin pinkkejä vaatteita ja prinsessamekkoja mut siinä jossain ala-asteen puolessa välissä mua alko ahistaan se, kun koin että näytän jotenki tosi väärältä ja ällöttävältä. Tyttömäiset vaatteet ja tyttömäisyys muutenkin ei vaan oikeen oo mua. Töissä ja sukulaisia tavatessa on kyl vähän pakko pukeutua ja käyttäytyä kun mikäkin vitun neiti mutta kuitenki. Vanhemmat on kyl ihan ihmeissään kun en enää meikkaa ja pukeudu tyttömäisesti. Viihdyn enemmänkin poikien vaatteis ja iha naturellina vaan:D Oho tulipas hirvee stoori, mutta ihan pakko nyt todeta, että tuntu jotenki niin puhdistavalta kirjottaa asiasta mistä on niiiiiiin pitkään jo vaiennut! Hyviä isänpäiviä!:)
Mulla on yks asia mitä mä oon salaillu jo pitkään..kukaan mun läheisistä tai kavereista ei tiedä tästä. Mä oon nimittäin lesbo. En tiedä mikä tässä oli mulle ittellenikin vaikeeta hyväksyä, mut kyl siinä pari vuotta meni ennenkun sain taottua päähäni että on okei tykätä tytöistä. Tosiaan oon siis tiedostanu olevani lesbo jo varmaan jotain 10 vuotta. Ihmettelin aina sitä että mikä mussa on vikana kun muut ihastuu poikiin ja mä pidänkin tosi ihanana jotain tyttöä. En tiiä miks en uskalla tulla ulos kaapista. Kai se on se pelko siitä, että porukat ja läheiset ja kaverit ei enää hyväksy mua tälläsenä.. Mun suku ja isä varsinkin on tosi vanhanaikasia ja niiden kanta on että :'' hyi eiks toi oo vähä ällöö.''
Ahistaa kun sukulaiset ja porukat puhuu että :'' jaahas koskas tuot meille sulhasehdokkaita näytille.'' tai että :'' sit kun oot naimisissa ja sul on aviomies ja blaah blaah blaah.''
En oo oikein ikinä kokenu sopivani perinteisen ja stereotyyppisen tytön muottiin. Pienenä tykkäsin leikkiä autoil ja kuorma-autoilla ja muutenki sellaset rämäpää pojat oli paljon kivempia leikkikavereita kun nukeilla leikkivät tytöt. Ja joo, kyllä mä pienenä käytin pinkkejä vaatteita ja prinsessamekkoja mut siinä jossain ala-asteen puolessa välissä mua alko ahistaan se, kun koin että näytän jotenki tosi väärältä ja ällöttävältä. Tyttömäiset vaatteet ja tyttömäisyys muutenkin ei vaan oikeen oo mua. Töissä ja sukulaisia tavatessa on kyl vähän pakko pukeutua ja käyttäytyä kun mikäkin vitun neiti mutta kuitenki. Vanhemmat on kyl ihan ihmeissään kun en enää meikkaa ja pukeudu tyttömäisesti. Viihdyn enemmänkin poikien vaatteis ja iha naturellina vaan:D Oho tulipas hirvee stoori, mutta ihan pakko nyt todeta, että tuntu jotenki niin puhdistavalta kirjottaa asiasta mistä on niiiiiiin pitkään jo vaiennut! Hyviä isänpäiviä!:)
lauantai 9. marraskuuta 2013
3.
Miten tää on mahollista!? Mun paino on noussu tän päivän aikana _400_ g vaikken oo syöny kun salaattia vähän ja 100 g maustamatonta kanaa. Lisäks 2 l teetä ja pepsi maxii. Mitä helvettii mä teen? En jaksa olla tällänen läski paska. Mun mielialat heittelee ihan vitusti. Huomenna on ihan pakko oksentaa ihan kaikki mitä syön!! Mikä vittu mus on vikana kun en laihdu. En osaa tehä enää muutaku vaan viillellä, paastota ja ahmia. Ei mul oo muuta keinoo millä voisin käsitellä asioita. Hävettää iha törkeesti kaikki arvet käsissä ja reisissä. Silti vaan jatkan viiltelyä, ahmimista ja oksentelua. Niistä tulee vaan sellanen olo hetkeks mitä en mistään muusta saa. Oon kun joku hemmetin narkkari kun saan eteeni jotain ahmittavaa. Joskus tuntuu siltä et oon valmis tekee mitä vaan sen eteen että saan jotai ahmittavaa. Nolottaa olla ihan ku virtahepo ja hävettää että muut joutuu kattoo tälläst läskiä. Saatana.
2.
Tänään on ollu ihan jees olo, vaikkakin vähän ahistusta on ollu. Oon syöny tänään onneks vaan 100 kcal. Eilenkin pysyin 200 kalorissa. Mä nautin jollain sairaalla tavalla tästä olosta kun hieman pyörryttää, päätä särkee ja paleltaa ihan jumalattomasti. Tää päivä on vierähtäny juoden kahvia, teetä ja pepsi maxia. Tuntuu hyvältä kun on taas asiat kontrollissa pienoisen tauon jälkeen. Tänään jaksoin jopa lähtee hyvillä mielillä ja innoissani ratsastamaan. Kyllä ne hepat vaan on niin parhautta. T<3
Kävin tänään kampaajalla, ja ahisti ihan jumalattomasti se, että joutuu istuun kaks tuntia paikallaan ja muutenkin - en mä mitään hemmottelua ansaitse. Oli kamalan levoton olo koko kampaajalla olon ajan, kun teki mieli liikkua ja tuntui väärältä vaan istua. Mutta asiasta kukkaruukkuun! Ostin tänään ihan täydellisen takin.:) Oon jo monta vuotta vältelly shoppailua kun ruttoa. Ensin otin sovitukseen koon 38, koska olin varma etten edes mahdu siihenkään. Yllätyin tosi paljon kun lopuksi sovitin 32 kokoista takkia joka oli sopiva! En voinu uskoo sitä ja tyhmänä menin kysyyn myyjältä että '' hei onkstäs nyt joku virhe tässä koossa koska enhän mä voi millään olla kokoo 32.'':D
Tuntuu muute hemmetin hyvältä näin alhasilla kalorimäärillä ja pientä kummallisen euforian tunnetta on ilmassa. Oon pitkään jo miettiny sitä, että hitsi kun mä kaipaan sitä tunnetta millasta on olla kun on rakastunu! Kaipaan sitä läheisyyttä ja lämpöö ja aww ääh.
Kävin tänään kampaajalla, ja ahisti ihan jumalattomasti se, että joutuu istuun kaks tuntia paikallaan ja muutenkin - en mä mitään hemmottelua ansaitse. Oli kamalan levoton olo koko kampaajalla olon ajan, kun teki mieli liikkua ja tuntui väärältä vaan istua. Mutta asiasta kukkaruukkuun! Ostin tänään ihan täydellisen takin.:) Oon jo monta vuotta vältelly shoppailua kun ruttoa. Ensin otin sovitukseen koon 38, koska olin varma etten edes mahdu siihenkään. Yllätyin tosi paljon kun lopuksi sovitin 32 kokoista takkia joka oli sopiva! En voinu uskoo sitä ja tyhmänä menin kysyyn myyjältä että '' hei onkstäs nyt joku virhe tässä koossa koska enhän mä voi millään olla kokoo 32.'':D
Tuntuu muute hemmetin hyvältä näin alhasilla kalorimäärillä ja pientä kummallisen euforian tunnetta on ilmassa. Oon pitkään jo miettiny sitä, että hitsi kun mä kaipaan sitä tunnetta millasta on olla kun on rakastunu! Kaipaan sitä läheisyyttä ja lämpöö ja aww ääh.
perjantai 8. marraskuuta 2013
1.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



















-123677055.jpg)






