74.

Miks mä oon tällänen saatanan heikko läskipaska. Mistään ei tuu mitään. Kaikki asiat kaatuu päälle. Ainut positiivinen asia on se että paino putoo hyvin täl hetkellä. Toisaalta kilo kilolta mä vaan vihaan itteeni enemmän ja enemmän. Mä luulin ennen,  että syömishäiriö antaa mulle sen kontrollin ja hallinnan tunteen mitä elämältä halusin. Mut todellisuudessa oon täysin syömishäiriömörön vietävissä. Tää on mun paras ystävä mut samalla pahin vihollinen. Ruoka ei ikinä petä ja sitä on aina saatavilla. Halailemalla posliinijumalaa ja ottamalla saatanasti laksoja ja diureetteja painokin putoo. Tuntuu että kaikki nää pyörtyilyt ja kamalat lihaskrampit ja palelu on kaiken sen arvosta. Ainakin tiedän että mä oon vielä joskus laiha. Musta tulee vielä keijukaisen kevyt!