91.

Mä hukun tähän ahistukseen. En pysty syömään koska tää ahdistus tuntuu niin voimakkaana koko kropassa. Ulkona paistaa aurinko ja on lämmin ja mä makaan pimeessä peiton alla sängyssäni, koska haluun vaan päästä täältä pois. En pysty tekeen enää mitään. Voimat ei vaan riitä enää mihinkää ja haluun paeta sitä kaikkee mitä ennen pystyin tekeen. Nykyään mun elämä on vaan sitä että herään aamulla ja sinnittelen töissä jonka jälkeen lösähdän ahdistuneena sängylle. Tää on niin kummallinen tunne kun ahmimishalun sijaan mua ahistaa niin paljon että rintaa sattuu ja en pysty syömään vaikka on nälkä ja pyörryttää. Oon entistä vakuuttuneempi siitä että mun aikani on täällä kohta ohi.