115.

Vittu miks just nyt... Miks kaikki kaatuu aina päälle samaan aikaan. Menin sitten eilen tippumaa ponin selästä. Kavion jälki lantiossa ja saatallinen kipu. Lääkäristä sain hyviä särkylääkkeitä ja mikä vituttavinta - viikon sairaslomaa töistä ja 2 viikkoa ratsastuskieltoa. Mitä helvettiä mä teen. Mulla on korkee kipukynnys ja silti tää kipu on ihan kamala. Vaikka nää lääkkeet on tehokkaita niin ne saa mut silti voimaan tosi pahoin. Eihän tää 2 viikkoo todellisuudessa pitkä aika oo, koska olis voinu käydä paremminkin, mutta silti. Mulla on kasvanu niin suuri luottamus ja side siihen ihanaan poniin etten voi edes kuvailla. 

114.

Vihdoin jaksoin taas pitkästä aikaa tulla postaamaan.. Mun olo on nyt fyysisesti ja henkisesti ollu pitkään jo tosi paska. Ahmiminen on päivittäistä ja joskus ahmin monia kertoja päivässä. Joka paikkaa särkee, mikään ruoka ei enää pysy jatkuvan oksentelun takia oikein sisällä, sormet ja joka vitun paikka on ihan turvoksissa. Hampaat paskana.. 
Psyykkisesti oon ihan paskana. En jaksa enää.
Lisäks mä joudun luopumaan mulle tosi tärkeestä ponikaverista. Se poni on ollu mulle tajuttoman tärkee. Se on ajoittain kohentanu mun mielialaa paljonkin ja nyt joudun luopumaan siitä:( Mä en tiedä mitä teen..
Ainut hyvä asia kaiken tän paskan keskellä on se, että vihdoin tasa-arvonen avioliittolaki hyväksyttiin. Tää asia merkkaa mulle tosi paljon, koska tiedän että pääsen jossain kohti naimisiin rakastamani ihmisen kanssa. En tosin tiedä jaksanko odottaa niin pitkään. Jaksanko odottaa niin pitkään että paranen.. Epäilen. 

 

113

Mä oon ihan loppu... Sain just tietää että mulle yks tosi läheinen ihminen on sairastunu vakavasti. Tai no varmasti jo pidemmän ajan kuluessahan tää on tapahtunu. Mua pelottaa että joku tuttu bustaa mut.. 
Se mun läheinen irtisanoo ittensä töistä kun ei enää jaksa, pelkään että hän käyttää lääkkeitä väärin ja että vielä jossain vaiheessa jää niihin koukkuun. Oonhan mä tienny että sillä on tosi vaikeeta mut en mä tälläsestä oo tienny todellakaan.  
Mua ahistaa tää kun en tiedä miten mä enää ite jaksan. Ehkä kaikkia ei vaan oo tarkotettu selviämään..

112.

Ahistaa.. oon syöny tänään aivan liikaa. Aamupalan skippasin, kuten joka päivä, mutta kello on vasta kaks ja pään sisällä ääni huutaa että:'' saatanan paska miks söit.'' Bataattia n. 100 g, kanafileen 120 g, kaks ruisnappia, ja sit vielä n. 1 cm palan kakkua. Yäk!! 
Oon nyt tässä taistellu sen ajatuksen kanssa että oksennanko vai enkö. Miks mä oon tällänen syömishäiriöinen paska. Miksen vaan vois nauttia hyvästä ruuasta, jonka äiti on vaivalla tehny. Mä tiedän että tää päättyy joko siihen, että mä oon taas halailemassa posliinijumalaa, tai sit vaihtoehtosesti vaan ahdistun lisää ja ahmin vielä enemmän ja olo on ihan kamala. 
Mua ahdistaa kun valmistun keväällä ja mulle pidetään valmistujaiset vaikken edes haluais.. En mä voi tälläsenä läskinä sinne mennä.. Mun on aivan pakko laihtua. Haluan näyttää että mä pystyn edes johonkin.  Oon vaan heikko itsekuriton paska. 

 

111.

Täällä taas.. mun olo vaan on pahentunu koko ajan. Ahistus lisääntyy, ja bulimia on palannu takas. Mun elämä pyörtii ainoastaan ahmimisen oksentelun ja paastojen välillä. Nyt lähiaikoina mun mielessä on pyöriny melkeinpä päivittäin itsemurha. Ahmimismäärät on tällä hetkellä aivan tajuttomat ja rahat ei enää meinaa riittää mihinkään tarpeelliseenkaan tai edes bensaan/laskuihin.. 
Lisäks mua ahistaa se, kun työkaverit on huomannu mun viiltelyn. Ne kysy että viiltelenkö ja mä vaan kielsin kaiken.. eipä näyttäny uskovan. 
Joka päivä mä melkeinpä ajattelen itteni tappamista tai ainakin vahingoittamista. Se tunne kun terä uppoo ihoon, on jotain niin koukuttavaa:( 
Mua ahistaa se, että oon näin paska kaikessa. Oon paska tytär ja paska työntekijä. Mun pitäs valmistua kohta mutta en mä osaa tehdä mitään.
Oon huono tytär kun oon tällänen adhd bulimikko lesbo paska. Tolta musta tuntuu. Mun sisko on täydellinen, elämä kuosissa, hoikka, urheilullinen, hyvä koulussa, jaksaa pitää huolta ulkonäöstään.. Tätä listaa vois jatkaa vaikka kuinka.  Miks mä oon se joka on heikko ja musertuu palasiks kun tulee vaikeeta. Saatana. Mä haluun apua. Mä haluun tästä paskasta eroon. En jaksa enää.

110.

"must tuntuu et meijän pitäs unohtaa tää koko juttu." Helvetti miten yks lause voi pilata koko illan ja tehdä paskan olon. Mulla ei oo enää sitä ihanaa tyttöä, joka sai mun olon tuntuun rakastetuks, joka sai mut onnelliseks. Kaikki syömishäiriömasennuspaska unohtu kun olin hänen kanssa. Oli edes hetken aikaa onnellinen olo. Ja tosiaan hän oli tehny selväks että pitää musta ja haluaa olla mun kanssa. Vittu. 
Mul on ihan sairaan paska olo koska oikeesti musta tuntu että hetket sen ihanuuden kanssa sai mut tunteen että kyllä kaikki vielä järjestyy. Mulla oli niin hyvä olla koska vihdoin joku hyväksy mut tälläsenä. 
Ytitin sitten kysellä että mikä mussa on vikana tai mitä oon tehny väärin... mutta enpä saanu vastausta. 
En usko sitä paskaa sanontaa että kaikille meille täällä on se yksi ja ainoa oikea. Ei se vaan mee niin.  Oon varmaan koko loppuelämäni sinkku. 

109.

Vittu mua ahdistaa! Äiti on alkanu kyttään mun jokaista liikettä ja tekemistä. En saa mennä kaupungille shoppaileen, koska äiti luulee että ahmin. Eihän se sitä suoraan sano mutta sillai että:" Et todellakaa mee kaupungille ku kuitenki ostaisit jotai syötävää." Vittu se kyylää mun syömisiä ja kommentoi jos syön sämpylää/pastaa/puuroo tms. mitä en yleensä syö. Mua vituttaa nii paljon se että äiti luulee et ahmin edelleen. 

Eikä mun isä yhtää paranna tilannetta ku joka hiton hetki se sanoo et:" katony mitä oot tehny ittelles. Palaat taas samaan vanhaan shaisseen" " Et enää käy ollenkaa salilla. Sä lihot tota menoo." 

Millon tää ahistus loppuu? Mun olo on täyspaska.