101.

 Tää on tosi outo tunne.. pari päivää on ollu nyt pitkästä aikaa aika hyviä! Ahistusta ei oo melkeinpä ollenkaan ollu, ja on tuntunu että vitsit ehkä tästä tulee sittenkin vielä jotain. Tietty syömishäiriöiset ajatukset on pyöriny päässä ja oon syöny vähän, mutta en oo oksentanu vaikka pari kertaa on mieli tehnyt. Samalla mua pelottaa tää olo, koska kummiski tää menee kohta ohi. Kohta tulee taas joku mikä mut romauttaa alas. Näinä parina päivänä mulla on ollu tosi kummallinen fiilis, tuntuu etten ansaitse onnea. Miks tällänen syömishäiriöinen paska nyt ansaitsis tuntea ittensä onnelliseks.. Onko mulla lupa tuntea edes hetken aikaa oloni hyväks? 
Paino putoo nyt tosi hyvin,siihen oon tyytyväinen:-) Toivottavasti tutut ei nyt lue tätä blogia ettei mua bustata, mut mä oon ottanu tavotteeks, että ens syksynä juoksen kokomaratonin 42 km.. ihan hullua. Pakko todistaa että mä pystyn siihen. 
Huomenna pääsen taas parin viikon tauon jälkeen moikkaamaan maailman parasta silkkiturpaa<3 Hepat on aivan parasta terapiaa ja mielialan kohottajaa! 
Tää parin päivän hyvä olo on ihan kummallista,enkä edes tiedä mistä tää tupsahti. En muistanu että se tuntuu näin hyvältä. Jos mun elämä olis tällästä joka päivä niin vitsi mä olisin taivaissa. Tää on muille ehkä normaalia elämää, mutta mulle tää tuntuu ihan spesiaalilta. 
Toivottavasti mä vielä joskus tervehdyn, koska näinä kahtena päivänä syömishäiriö ei oo sanellu mun tekemisiä, vaan oon ite salille ollessani esimerkiks lopettanu sillon kun kroppa ei enää jaksa, oon juonu pari lasillista omenamehua, mikä on mulle kiellettyä, mutta siitä ei silti tullu morkkista (ainakaan mitään kamalan suurta:D), lisäks mä lähdin kaupungille t-paidassa (!!). En oo pitäny julkisesti t-paitaa sitten varmaan 6- luokan jälkeen koska häpeen itteeni niin paljon.En tiedä mistä yhtäkkiä tällänen hyvä kaks päivää tuli mutta vitsit huikeeta jos voisin joskus elää tällästä elämää ettei tarvis aina kuunnella pääkopassa huutavaa syömishäiriö mörköö.