34.

Ahistaa ihan sairaasti. Oon syöny liikaa, ja nyt parin seuraavan päivän aikana tulee taas syötyä kun on kaverin synttärit ja pikkujoulut. Pakko kai se sit on turvautua halailemaa posliinijumalaa, koska ihan oikeesti kuolen muuten ahistukseen. Aamut on nykyään ihan kamalia kun paha olo ja ahdistus on huipussaan. Työpäivän ajaks se edes joten kuten unohtuu,  mut heti ku töistä pääsen nii ahistus palaa taas. Asiasta kukkaruukkuun, mä oon niin kyllästyny piilotteleen mun seksuaalisuutta ja muutenkin sitä kuka mä oikeesti oon. Töissä kauheesti ihmetellään kun kusyttii että onko mulla ollu poikaystävää ja vastasin että ei ole. Sitten taas kun kysyttiin myöhemmin että oonko seurustellu nii vastasin että myöntävästi. Eikö ihmiset tajua, että on ihan mahdollista rakastaa samaa sukupuolta. Vihaan sitä, kun sukulaiset ja porukat ihmettelee miksen mä seurustele ja käyttäydy niinkun tytöt yleensä. En oo esim ikinä lakannu mun kynsiä, vihaan mekkoja ja meikkejä ja kaikkee tyttömäistä. Muutenkin mä tyttöjen vaatteisssa -hyi että!! Oon paljon miettiny et millonkohan sitä uskaltais tulla ulos kaapist mut pelkään et mun porukat ei  hyväksy mua si... Luulen että monta solmua aukeis ja järjestyis jos voisin/uskaltaisin olla avoimesti sitä mitä oon. Nyt tää on vaan pelkkää kulissia kaikki.