Oon taas luisumassa tähän samaan vanhaan tuttuun.. Kännykkä täyttyy thinspokuvista, pakkoliikunta lisääntyy, ahmiminen jää pois ja tilalle tulee paastot ja turvaruuat. Sairasta, mutta mä kaipasin tätä. Kaipasin vihdoin tätä kontrollin tunnetta, mikä nyt on ollu jo hetken aikaa. Ei tää mun syömishäiriö varmaan koko aikanakaan puhdasta bulimiaa oo ollu, koska on myös mukana näitäkin jaksoja, jollon paastoon, ja elämä tuntuu oikeesti keijukaisen kevyeltä kun leijun jonkinmoisessa transsissa kylmyydestä ja nälästä. En mä laiha oo enkä oo ikinä ollukaan, läskihän mä oon. Mutta sitä oon koko ajan tavottelemassa - keijukaisen keveyttä. Ja sen mä vielä joskus saavutan!
Hih enää 10 tuntia nii oon 18vee:D Tuntuu jotenki niin aikuiselta, koska vihdoin kohta pääsen ite auton rattiin, eikä koko ajan tarvii pyytää porukoita viemää joka paikkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti